Pohjalaisia-oopperassa huokuu Lapuan lain henki

(Lue myös artikkelin lopussa oleva HUOMAUTUS)

KANSALLISOOPPERASSA ENSI syksyllä alkavalla näytäntökaudella esitettävä toinen kotimainen Leevi Madetojan ooppera Pohjalaisia perustuu Artturi Järviluoman 1914 julkaisemaan samannimiseen näytelmään. Se kuvaa paitsi eteläpohjalaista kansanelämää myös väestön taistelua byrokraattista ja jopa väkivaltaista virkavaltaa vastaan.

Pohjalaisia-teos valitsee näiden kahden välisessä taistelussa puolensa: näytelmä ymmärtää rahvaan elämän vaikeuksia ja tuo esille pohjalaisen käsityksen oikeudenmukaisuudesta ja lain kunnioittamisesta.

NÄYTELMÄN TAPAHTUMAT ajoittuvat noin vuoteen 1850, jolloin Etelä-Pohjanmaalla elettiin keskellä kiivainta puukkojunkkarikautta. Jo ennen Järviluomaa tätä aihetta oli laajasti käsitellyt Santeri Alkio, jonka romaanien henkilöhahmoihin liittyy talonpojan ylpeyttä ja itsenäisyyttä, mutta lisäksi annos herravihaa. Alkion romaanien keskeisin henki välittyy myös Järviluoman teokseen.

Pohjalaisia-näytelmän ulkoinen kehys sijoittuu Lapuan pitäjään ja sen kappeleihin. Järviluoma aloitti nimittäin 1908 Toivo Kuulan ja E.E. Niemen kanssa eteläpohjalaisten kansanlaulujen keräämisen Kauhavan Ylikylästä. Kuula merkitsi muistiin laulujen sävelmät ja Järviluoma sanat. Lauluja saatiin kokoon yli 140, joista Järviluoma sisällytti näytelmään kymmenen. Niistä seitsemän oli Kauhavalta kerättyä. Yhdessä näytelmän laulussa mainitaan lisäksi nimeltä Lapuan toinen kappeli Alahärmä.

Näytelmässä on monia heijastumia Lapuan suurpitäjän 1800-luvun puolivälin oloista.

SUUR-LAPUAN RAHVAAN elämää ohjasi tällöin oma pitäjänlaki, Lapuan hallitussääntö ja kylänasetus. Se määräsi öisen ulkonaliikkumiskiellon koko pitäjään ja luetteli rangaistaviksi teoiksi mm. joutilaisuuden, luvattomat hevosella-ajot ja tanssit, metelöinnit teillä sekä kuokkavierailut.

Tätä Lapuan lain nimellä tunnettua järjestyssääntöä toteutettiin pikkutarkasti ja ankarasti. Sen perusteella käräjät sakottivat 50 vuoden aikana pitkälti toista tuhatta henkeä, joista pääosa oli nuoria.

Pohjalaisia-näytelmässä mainitaan Lapuan laki pari kertaa nimeltäkin. Esimerkiksi Harrin suuhun asetetaan sanat: ”Kyllähän järjestys parempi olla saisi. Mutta sitä vartenhan pitäjän hallitussääntö onkin määrännyt erityiset järjestysmiehet.”

Järjestysmiehillä tarkoitettiin oltermanneja eli kylänvanhimpia, joita nimitettiin jokaiseen kinkerikuntaan ja jotka olternmanninsauvalla viestittivät kylän yhteisiä asioita. Kylähallinnon lapualaiset juuret tulivat näytelmässä näkyviin erityisesti siinä, että kylien oltermannit oli alistettu nimismiesten käskyvaltaan.

NÄYTELMÄSSÄ ESITETYT hevosten laitumelta otot olivat niin ikään tyypillisiä juuri Suur-Lapualla.

Selvää historiallista todellisuustaustaa on lisäksi nimismiesten byrokraattisessa kopeudessa ja väkivaltaisessa käyttäytymisessä, mikä synnytti laajaa vihaa lähiympäristössä. Suur-Lapualla nimismiesten ja tavallisen kansan suhteet olivatkin näytelmän tapahtuma-aikaan poikkeuksellisen kärjistyneet.

Niinpä nuorten taistelu omien oikeuksiensa kuten liikkumisvapauden puolesta lähenteli jo miltei kapinaa.

Nuoria vastassa olivat omavaltaisuuteen taipuvat nimismiehet, jotka pitäessään yllä järjestystä turvautuivat välillä myös venäläisten kasakoiden apuun. Mutta näytelmä opetti, että talonpoikainen vapaudenrakkaus säilytti merkityksensä tällaisenkin ikeen alla ja että oikeus ja totuus oli lopulta saava täyttymyksensä.

HEIKKI YLIKANGAS asettaa Alavuden nimismiehen Theodor Westerstrandin näytelmän nimismiehen esikuvaksi. Ehkä ei kuitenkaan kannata korostaa liikaa yhden nimismiehen merkitystä, sillä ainakin yhtä hyvin – jolleivat suorastaan paremmin – sopivat vallesmannin taustahahmoiksi Suur-Lapuan 1800-luvun puolenvälin nimismiehet.

Alavuden käräjien ei sitä paitsi juuri tarvinnut käsitellä nuorten miesten hevosajeluita, eivätkä oltermannit siellä joutuneet niin pahojen järjestysongelmien kanssa tekemisiin kuin Lapualla, jossa sotaväkeäkin jouduttiin kutsumaan apuun.

Näytelmä kuvaa eri aatteiden keskinäistä kilpailua ja antaa henkilöittensä kautta koko puukkojunkkarikauden synnylle hyväksyttävän selitysperustan.

Symbolisesti se ilmenee herastuomarin varoittavassa vetoomuksessa vallesmannille: ”Nämä ihmiset ovat kuin joki tuossa, joka tyynenä ja rauhallisena virtaa omaa uraansa, kunnes se syystä tai toisesta rupeaa tulvimahan, mutta silloin sillä ei olekaan mitään rajoja. Se särkee silloin kaikki, mitä sen tielle sattuu. Sen tähden: älkää nostattako tulvaa.”

POHJALAISIA-NÄYTELMÄ KIRJOITETTIIN toisen sortokauden ehkä synkimpänä vuonna 1913. Silloin näytti, että kaikki toivo olisi mennyttä ja että Suomen kansan otsalle oli jo painettu ”orjan merkki”.

Järviluoman itsensä kertoman mukaan juuri halu vastustaa venäläistoimia synnytti Pohjalaisia-näytelmän, joka esitettiin ensi kerran Lapualla pääsiäisenä 1914.

Kun näytelmän sanomana oli vastarinnan herättäminen sortotoimia kohtaan, kirjailijan ei tarvinnut kauan odottaa viestinsä perillemenoa. Jo saman vuoden marraskuussa perustettiin jääkäriliike ”orjan merkin karkottamiseksi”.

VAIKKA DRAAMA oli sidottu 1800-luvun puolivälin tapahtumiin eteläpohjalaisyleisö vaistosi – toisin kuin muualla Suomessa – yhteyden oman aikansa virtauksiin. Ruotsinkielisten virkamiesten tilalla oli nyt vain venäläinen sortovalta. Ehkä juuri tästä syystä näytelmä saavutti eteläpohjalaisten keskuudessa alusta lähtien suuren kansansuosion.

Näytelmä tulkitsee pohjalaista mentaliteettia ja vapaudenrakkautta ja kuuluu suomalaisen näytelmäkirjallisuuden merkkiteoksiin. Teos tavoittelee kansanlauluineen ja henkilöasetelmineen maakuntahengen sisintä olemusta, jota jännittävä juoni ja aatteellisuus täydentävät. Tämä pohjalaisuuden identiteettiä vahvistanut draama on käännetty yli kymmenelle kielelle. Leevi Madetojan oopperan lisäksi siitä on tehty pari elokuvaversiota.

REINO KALLIO Kirjoittaja on lahtelainen filosofian tohtori ja tietokirjailija

 

HUOMAUTUS

Yllä oleva artikkeli on on julkaistu Pohjalainen-lehdessä 29.3. 2009 sekä toimituksen oma-aloitteisesta toimesta uudestaan 17.8. 2018. Artikkeli on alun perin siltä ajalta, jolloin sen laatija ei vielä tiennyt, että Pohjalaisia-näytelmän todellinen kirjoittaja on alahärmäläinen ANTON KANGAS. Siksi artikkelissa tulee esille vain Artturi Järviluoman nimi, joka kylläkin on julkaissut ja osaksi muokannutkin kyseistä näytelmää. Katso lähemmin tämän sivuston artikkelia Taruja ja tutkimuksia Pohjalaisia-näytelmän kirjoittajasta, josta ilmenevät uusimmat tutkimustulokset. Ks. myös Wikipedian hakusanat Pohjalaisia (näytelmä), Anton Kangas ja Härmäläisiä.

https://historiatieto.wordpress.com/tarua-ja-tutkimusta-pohjalaisten-kirjoittajasta/

Mainokset
%d bloggers like this: