Anton Kangas – Pohjalaisia-draaman pääkirjoittaja

Kirjoittaja: TkT Timo Kallio, Helsinki
————
Johdanto
Pohjalaisia-näytelmää (vuodelta 1914) on pidetty yhtenä merkittävimmistä kansannäytelmistämme yhdessä Aleksis Kiven Nummisuutarien ja Gustaf von Numersin Elinan surman kanssa. Pohjalaisista, joka on käännetty ainakin 11 eri kielelle, on kaksi elokuvaversiota ja Leevi Madetojan ooppera.1 Näytelmä kuvaa kansan oloja Etelä-Pohjanmaalla. Sen pääteemoja ovat heränneiden ja muun kansanosan väliset ristiriidat sekä kansan taistelu pitäjäkuria ylläpitäneitä virkamiehiä vastaan. Näytelmän tärkeässä viimeisessä kohtauksessa kuoleva Harrin Jussi lausuu kuuluisan repliikkinsä: ”Nyt tiedän – mikä se uusi suunta on – Se löydetähän – Näin kansan kulkevan kirkkahin otsin – se kansa ei koskaan nöyrry ruoskaa tottelemahan!” 2 Sanoissa on nähty sortokausien vastaista symboliikkaa ja kansan taistelutahtoa. Näytelmän ruoskaa pitelevä vallesmanni vertautuu venäläisiin sortovallan edustajiin.
Pohjalaisia julkaistiin alun perin kirjailija Artturi Järviluoman tekemänä näytelmänä. Hiljattain on vahvistunut vanha epäily, jonka mukaan Järviluoma ei olisikaan näytelmän varsinainen kirjoittaja, vaan hän olisi ottanut oleellisimman osan tekstiä alahärmäläisen Anton Kankaan näytelmän käsikirjoituksesta Härmäläisiä. Alkuperäinen Härmäläisiä-käsikirjoitus on valitettavasti kadonnut, mutta kopio siitä on tallessa. Järviluoman osuus Pohjalaisia-näytelmässä näyttäisi siten jäävän lähinnä vain tekstin muokkaamiseen 3 ja kansanlaulujen sijoittamiseen näytelmään sekä jo unohtumassa olleen näytelmän julkaisuun. 4 Aiheesta on ensimmäisen kerran kirjoittanut alahärmäläinen dramaturgi Ritva Pipinen 1980-luvulla ja viimeksi historiantutkija Reino Kallio.
Keskeinen aikalaistodiste on alahärmäläisen kunnallismiehen Antti Hillin (1888 – 1970) silminnäkijähavainto.5 Tämä oli Pohjalaisia-näytelmän ensi-illassa Lapualla keväällä 1914 hämmästyksekseen huomannut näytelmän olevan saman kuin Anton Kankaan Härmäläisiä. Muistitietoa tukevat näytelmän lukuisat juonen yksityiskohdat sekä paikan- ja henkilönimet, jotka lähes kaikki ovat alahärmäläistä perua. 6 Merkillepantavaa on myös, että Pohjalaisten ensimmäisessä käsinkirjoitetussa luonnoksessa, jota säilytetään Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa, on enemmän Alahärmään liittyviä yksityiskohtia kuin Järviluoman muokkaamassa Pohjalaisten lopullisessa versiossa. Alkuperäinen kirjoittaja on siten uskottavimmin ollut henkilö, jolla on ollut näytelmään liittynyttä elämänkokemusta Alahärmästä. Alavudella nuoruutensa viettänyt Järviluoma ei tällainen henkilö ollut. Myös Pohjalaisia-näytelmän tyyli ja laatu poikkeavat Järviluoman muista näytelmistä.4 Pohjalaisten kieli on elävämpää, kieli- ja vertauskuvien käyttö rikkaampaa ja sanavarasto suurempi. Roolihahmojen psykologia on syvempi kuin Järviluoman muissa näytelmissä. 7
Tässä artikkelissa valotetaan Anton Kankaan, Pohjalaisia-näytelmän päätekijän, elämänvaiheita. Ne on aiemmin tunnettu puutteellisesti.
Elämänvaiheet
Anton Kankaanpää syntyi suurten nälkävuosien aikaan 6.9.1867 Alahärmän Kankaanpäässä. Hänen vanhempansa olivat talollinen Gabriel ja vaimo Vilhelmiina Kankaanpää. Perheen lapsista Anton oli toiseksi vanhin. Antonin isä toimi kirkkoväärtinä. Tehtävään kuului seurakunnan taloudesta huolehtiminen. Lisäksi hän oli ollut lautamiehenä. 8 Antonin isä oli myös perustamassa ensimmäisiä kansa- ja kiertokouluja Alahärmään. 9 Kirjailija Artturi Leinonen muistaa Antonin isän ja hänen vanhemman veljensä Kaappo Kaaponpojan lapsuudestaan 1890-luvulta. Hän kertoo heidän olleen edistyksellisiä ja kiinnostuneita muun muassa kirjallisuudesta ja sanomalehdistä. Isän myöhemmistä vaiheista on mainittava se, että hän jäätyään eläkkeelle lähti kotoaan Alahärmästä määränpäätä kertomatta alkuvuodesta 1898. 10 Anton ja hänen veljensä Kaappo yrittivät etsiä häntä muun muassa lehti-ilmoituksin, mutta isää ei koskaan löytynyt. Antonin äiti kuoli keuhkotautiin vuonna 1883 pojan ollessa teini-ikäinen. 6
Antonin nuoruuden ympäristö Alahärmässä oli erikoislaatuinen. Elettiin puukkojunkkarien kautta. Henkirikoksia oli lähes 15 kertaa enemmän kuin muualla Suomessa, mikä oli korkeinta koko Etelä-Pohjanmaalla. Asukkaiden elämistä säädeltiin niin kutsutuilla pitäjäkurisäädöksillä, jotka olivat Suur-Lapualla erittäin ankaria verrattuna muuhun Pohjanmaahan. Öisin vallitsi ulkonaliikkumiskielto, jonka rikkomisesta sai sakkoja. Voimassa olivat muun muassa tanssi-, kuokkavierailu-, kortinpeluu- ja joutilaisuuskielto. 11
Härmän Kankaanpään seutu ennen vuotta 1937. Etualalla Juha Erkinpoika Jäärän eli ”pikkuusen ja häjyn” talo, joka oli ollut asumaton vuodesta 1908 alkaen. Taustalla Kaappo Kankaanpään talo. Kaappo oli Antonin veli. Näistä rakennuksista on jäljellä enää puori, jonka katolla tuolloin oli vellikello. Valokuvaaja Väinö Kankaanpää, kuvan omistaa Kaappo Kankaanpää.

Härmän Kankaanpään seutu ennen vuotta 1937. Etualalla Juha Erkinpoika Jäärän eli ”pikkuusen ja häjyn” talo, joka oli ollut asumaton vuodesta 1908 alkaen. Taustalla Kaappo Kankaanpään talo. Kaappo oli Antonin veli. Näistä rakennuksista on jäljellä enää puori, jonka katolla tuolloin oli vellikello. Valokuvaaja Väinö Kankaanpää, kuvan omistaa Kaappo Kankaanpää.

Alahärmän seurakuntalaiset olivat jakaantuneet heränneisiin, heränneiden ulkopuolisiin kristittyihin eli ”suruttomiin” sekä häjyihin. Kankaanpään perheen vakaumuksesta ei ole tietoa. Ilmeisesti he eivät kuitenkaan olleet heränneitä. Anton on kuitenkin ollut hyvin perillä seurakunnan asioista isänsä luottamustoimen myötä, ja hän tunsi myös puukkojunkkareita. Antonin lapsuudenkodin pihapiirissä asusteli tunnettu häjy, Juha Erkinpoika Kankaanpää eli Juha-Jäärä. Hän on ollut aiheena kansanlaululle: ”Minä olen Härmän Kankaanpäästä, pikkuunen ja häjy. Jala jallan jala jala vei vei vei. Aina mun ääneni ylitte kuuluu vaikk´ei mua näjy. Jala jallan jala jala vei vei vei”. 12
Anton kävi kierto- ja kansakoulua Alahärmässä. Hän muutti vuonna 1884 Vaasaan aloittaakseen oppikoulun verrattain myöhäisellä iällä Vaasan lyseossa. Anton oli kaikkiaan toinen alahärmäläinen Vaasan lyseossa. Ensimmäinen oli hänen isoveljensä Kaappo Kaaponpoika Kankaanpää, joka tosin lopetti lyseon alle vuoden opiskeltuaan vuonna 1881. 9
Vaasasta Anton siirtyi lukio-opintoihin Oulun lyseoon 1889. Yhteydenpitoa Oulusta Alahärmään oli helpottanut muutamaa vuotta aiemmin avattu rautatie. Sen varrella oleva Härmän asema sijaitsi kolmen kilometrin päässä Antonin kotitilalta. Sukunimensä hän lyhensi Kankaaksi viimeistään Oulun vuosinaan. Ylioppilaaksi Anton valmistui 6.6.1892 yhdessä Ilmari Calamniuksen (myöhemmin Kianto) kanssa. Antonin kanssa Oulun lyseota kävi 1889–1890 myös Eino Leino. Ei tiedetä, oliko Anton myöhemmin yhteydessä Eino Leinoon tai Ilmari Kiantoon, mutta ainakin kirjailijanuraa aloittelevaa Kiantoa Leino neuvoi 1890-luvun lopulla runouden kirjoittamisessa. Kianto ja Kangas opiskelivat myöhemmin samaan aikaan Helsingin yliopistossa. 13
Anton Kangas opiskeli Helsingin yliopistossa vuodesta 1892 ensin lainopillisessa tiedekunnassa ja vuodesta 1893 historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa. Viimeksi mainitussa tiedekunnassa opiskelivat samoihin aikoihin muun muassa kangasniemeläinen, myöhemmin kirjailijaksi ryhtynyt Otto Manninen sekä säveltäjä ja kirjailija Heikki Klemetti. Kangas oli monipuolisesti kiinnostunut eri tieteenaloista. Hän luki psykologiaa, arabiaa ja Suomen kirjallisuuden historiaa sekä tutustui antiikin Kreikan ja Rooman historiaan sekä kirjallisuuteen (Homeros, Herodotos ja näytelmäkirjailija Plautus). Viimeiset opintosuoritukset olivat keväältä 1896, eikä Kangas koskaan valmistunut maisteriksi. 14
Lukukausina 1897–1898 Anton Kangas toimi Makkolan kansakoulun opettajana vastavalmistuneessa koulurakennuksessa. Lyhyeksi jääneeseen opettajan pestiin on voinut vaikuttaa palkka, vain puolet Kangasniemen kirkonkylällä maksetusta. Anton Kangas näyttää kuitenkin jääneen asumaan Kangasniemelle vuodeksi kahdeksi tästä eteenpäin. 15
Vuoden 1900 loppupuolella Kangas toimitti sanomalehteä Joensuussa. On arvattavaa, että sinne hänet oli houkutellut entinen nuorisoseura- ja opiskelutoveri, ylihärmäläinen Esa Eetu Takala, joka toimi lyhyen aikaa Pohjois-Karjala lehden toimittajana. 16 Joensuussa Kangas oli perustamassa yhä edelleen toimivaa urheiluseura Joensuun Katajaa. 17
Kangas muutti kirjansa Kangasniemelle 8.2.1901. Syynä muuttoon lienee ollut ainakin naimisiinmeno, sillä Anton Kangas ja makkolalainen Ida Tahvonen kuulutettiin 24.3.1901. Heti kuulutusten jälkeen (28.3.1901) Kangas ilmoittautui Jyväskylän seminaariin. Opettajaopintojen ohella hän toimi lukukauden 1901–1902 kansakoulun opettajana Makkolassa sekä vuodet 1902–1904 Unnukkalassa. Jyväskylän seminaarista hän valmistui 10.6.1902. Matrikkelissa mainitaan Kankaan Englannin vierailu (kieliopinnoilla Englannissa 1900 – 1901) 18, josta on jäänyt myös perimätieto Alahärmään. Tiettävästi Kangas oli jo näihin aikoihin sairastunut keuhkotautiin. 4
Anton Kangas oli intohimoinen nuorisoseuramies. Vuonna 1895 hän oli perustamassa Alahärmän nuorisoseuraa ja toimi samana vuonna myös Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran hallituksessa Helsingissä. Kangasniemelle muutettuaan hän vaikutti ensin juuri toimintansa aloittaneessa Makkolan nuorisoseurassa 1898 sekä oli lisäksi perustamassa Kangasniemen nuorisoseuraa 1898. 20,21 Siinä hän toimi ensin varaesimiehenä ja sitten esimiehenä 1899. 22 Onkin luontevaa ajatella, että Härmäläisiä-näytelmä on kirjoitettu nuorisoseuran iltamia silmälläpitäen. Niissä esitettiin yleensä näytelmiä, jotka saattoivat olla pitkiäkin ja harrastelijakirjailijoiden käsialaa.
Erityislaatuista Kankaan toiminnassa ovat lukuisat puheet ja esitelmät. Vuosina 1898 – 1899 hän puhui Makkolan ja Kangasniemen nuorisoseuroissa sekä Joensuun vierailullaan erilaisissa iltamissa. Puheiden aiheista on vain vaillinaista tietoa. Makkolan nuorisoseurassa 1898 hän esitelmöi ”ihmisyydestä” 19 ja Puuseppäin ammattiyhdistyksessä Joensuussa 1900 ”työväenaattesta ja sen eri suuntauksista”. 23 Kangasta kiinnosti siten Suomeen rantautumassa ollut sosialismi.
Suuren adressin maaliskuulta 1899 Kangas kirjoitti Kangasniemellä tittelillä ”ylioppilas”. 24 Samaa arvoa hänestä käytettiin myös useimmissa niissä lehtitiedoissa, jotka mainostivat hänen puheitaan. Viittaisiko vahva aktiivisuus ja puheidenpito nuorisoseuroissa siihen, että Kangas olisi identifioinut itsensä ylioppilaaksi, jolla on jonkinlainen kansanvalistustehtävä?
Anton Kangas on ollut vahvasti fennomaaninen, mikä selittää Pohjalaisia-näytelmän kansallishenkistä luonnetta. Toukokuussa 1899 hän piti Kangasniemen nuorisoseuran iltamissa puheen reppuryssistä. 25 Kangasniemellä taisteltiin tuolloin noita itäkarjalaisia kulkukauppiaita vastaan siksi, että he levittivät vääriä tietoja. He nimittäin saarnasivat, että kun Venäjän laki helmikuun manifestin jälkeen oli tullut voimaan, virkamiehet tarpeettomina hävitettäisiin, maat jaettaisiin tasan eikä veroja tarvittaisi. Kangasniemen kuntakokous päättikin kesäkuussa 1899 antaa virheellisten huhujen levittäjien suosijoille uhkasakot ja reppuryssien ilmiantajille palkkion. Pohjois-Karjala-lehti Joensuussa, jota Kangas on ollut toimittamassa vuonna 1900, suljettiin joulukuussa 1900 neljäksi kuukaudeksi sen tuettua avoimesti perustuslaillisten fennomaanista linjaa. Kankaan tuttavan, Esa Eetu Takalan, sopivuudesta lehden vastaavaksi toimittajaksi oli tätä ennen valitettu läänin kuvernöörille.26 Vuodelta 1902 on peräisin tieto, jonka mukaan Kangasniemen nimismies oli kuullut, että Anton Kangas ja kauppias Matti Ikonen olisivat kehottaneet nuorukaisia jäämään pois asevelvollisuuskutsunnoista ja vakuuttaneet muiden valtakuntien tulevan Suomen avuksi, jos Venäjä rupeaisi kutsunnoista pois jääviä ahdistamaan. 27
Luokkakuva Vaasan suomalaisen lyseon oppilaista. Anton Kangas on kuvassa toiseksi alimmaisessa rivissä oikeanpuoleisin. Valokuva Vaasan suomalaisen lyseon matrikkelista 1880–1930.

Luokkakuva Vaasan suomalaisen lyseon oppilaista. Anton Kangas on kuvassa toiseksi alimmaisessa rivissä oikeanpuoleisin. Valokuva teoksesta Vaasan suomalainen lyseo 1880–1930.

Kangas vaikuttaa kääntäneen elämässään uuden sivun muuttaessaan pysyvämmin Kangasniemelle. Kun Kangas aiemmin esiintyi useimmissa yhteyksissä tittelillä ”ylioppilas” (vielä muuttaessaan kirjojaan 8.2.1901), hän on aviokuulutukseen ja vihkimistodistukseen 31.12.1901 kirjoituttanut ”ent. ylioppilas”. Samalla Kankaan nuorisoseurainnostus näyttää hiipuneen. Makkolan nuorisoseurassa ei tiettävästi enää ollut toimintaa vuosina 1901 – 1902, vaikka sen vetäjäksi hyvin sopinut Anton Kangas oli siellä opettajana. Unnukkalan nuorisoseura on Kangasta opettajana seuranneen Antti Timosen perustama, sillä Kangas ei Unnukkalan vuosinaan enää tähän ruvennut. Kankaan aktiviteeteista ei tältä ajalta ole säilynyt lehtitietoja. Kangas lieneekin keskittynyt perheen perustamiseen. Myös keuhkotauti on verottanut voimia.
Anton Kangas ennätti saada vaimonsa Idan kanssa kaksi lasta, Ilma Inkerin 1902 – 1905 ja Helga Marian, syntynyt 1903, ennen kuin kuoli keuhkotautiin Nummelan parantolassa Nurmijärvellä 29.3.1904. Kankaan leski meni tämän jälkeen uusiin naimisiin Antti Timosen kanssa.
Pohjalaisia
Kun Artturi Järviluomalta kysyttiin Pohjalaisia näytelmän syntyvaiheista, hän kertoi: ”Kansantiede ei ollut aluksi kirjoittamisen motiivina, mutta lopulta minä jotenkin siitäkin innostuin”. Järviluoman mukaan hänen pääasiallisina innoittajinaan olivat venäläinen sortokausi sekä pohjalaiset kansanlaulut. Sortokaudesta piti Järviluoman mukaan viestiä piilottaen. 1
Lähempi perehtyminen näytelmään paljastaa ristiriidan Järviluoman kertomukseen. Kansankuvauksen on täytynyt olla ensisijainen motiivi, sillä teksti vaikuttaa kumpuavan kirjoittajan omasta kokemuspiiristä. Niinpä heränneiden ja suruttomien väliset jännitteet on kuvattu autenttisen tuntuisesti eikä häjyjä pidetä raakalaisina, vaan luonnollisena osana paikallista yhteisöä. Juuri mikään näytelmässä ei ennen viimeisen kohtauksen loppua viittaa sortokauteen. Näytelmässä ruoskaa (ensimmäisessä versiossa kasakkapiiskaa) pitävä vallesmanni kutsuu avukseen kasakoita häjyjä taltuttamaan. Tämä ei kuitenkaan todista venäläisiä sortajiksi, vaan on ollut paikallisten nimismiesten yleinen tapa. Kasakkakohtaukset lienevätkin alkujaan heijastelleet lähinnä rahvaan ja järjestystä ylläpitävien nimismiesten välisiä ristiriitoja. Vallesmannin esikuvana olleella Otto Chorinilla, joka oli Krimin sodan veteraani, oli tapana pitää kasakkapiiskaa saappaanvarressaan. 28
Ei voi välttyä vaikutelmalta, että kirjoittaja olisi tarkoittanut teoksen ainoastaan realistiseksi kansankuvaukseksi ja vasta aivan lopussa, kirjoitustyön ollessa jo muuten valmis lisännyt Harrin Jussin repliikin tuomaan kansallishenkistä, venäläisvastaistakin symboliikkaa. Repliikki voi olla myös Järviluoman lisäys (hän on sitä ainakin muokannut), mutta on luontevampaa ajatella Kangasta alkuperäisen repliikin tekijäksi. Hän näet taisi Järviluomaa paremmin erilaisten vertauskuvien käytön.
Pohjalaisia vaikuttaisi perustuvan erityisesti Antonin varhaisnuoruuden kokemuksiin vuosilta 1876–1884 eli aikaan ennen hänen muuttoaan Alahärmästä. Anton oli tuolloin 9–17 vuoden ikäinen. Päätelmää tukevat seuraavat seikat:
Näytelmän Hangan Antin tarina muistuttaa Jussi Porren kohtaloa vuodelta 1876. Tämä oli ollut yhdessä kahden toverinsa kanssa tappamassa Kustaa Isotaloa eli ”Mänty-Hissaa”, karannut vanginkuljettajalta mutta lopulta antautunut vapaaehtoisesti virkavallalle. Pohjalaisten vallesmanni muistuttaa selvästi Alahärmässä vuosina 1867–1880 palvellutta varanimismiestä Otto Chorinia, jonka tappo vuodelta 1880 on kuvattu näytelmän lopussa. Pohjalaisia kuvaa tarkasti körttiläisten, körttiliikkeen ulkopuolisten kristittyjen eli ”suruttomien” sekä häjyjen suhdetta. Herännäisyys vaikutti ainoana herätysliikkeenä 1840-luvulta eteenpäin Alahärmässä ja etenkin läheisessä Ylihärmässä, johon Kankaanpään suvulla oli tiiviit yhteydet, sillä Kankaan isä oli syntyisin Ylihärmästä. 30 Alahärmässä oli heränneitä vielä 1870-luvulla, mutta liikkeen vaikutus heikkeni 1880-luvun lopulle tultaessa ja se historiantutkija Eero Kojosen mukaan sulautui vähitellen osaksi tavanomaista kirkollista toimintaa. 1880-luvulla kannatustaan alkoi kasvattaa evankelinen herätysliike, jota näytelmässä ei kuvata ollenkaan.29 Herännäisyys säilyi valtasuuntauksena Ylihärmässä. Juuri 1870-luvulta lähtien Raittiuskirjallisuuskomitea julkaisi ja levitti kymmeniätuhansia kirjasia raittiudesta, mikä heijastui aatteellisesti myös Pohjalaisia-näytelmän keskusteluihin. 31 Teoksessa on yksityiskohtaisesti käsitelty Antonin nuoruuden aikaisia pitäjäkurisäädöksiä, jotka jäivät pois käytännöstä 1880-luvun lopulla. Näytelmässä on kielikuva ”nälkä kuin Lahdenkylän susilla”. Ritva Pipisen mukaan susia on voinut houkuttaa Alahärmän Lahdenkylällä oleva hirvien kulkureitti, jossa hirvet yhä edelleen vaeltavat rantamaille ja takaisin. Etelä-Pohjanmaalla (Vaasan läänissä) esiintyi susia vielä 1870-luvun lopulla, mutta ne hävisivät lähes tyystin tehostetulla metsästyksellä 1880-luvun alussa. 32,33 Näytelmän vanginkuljettaja Koljolan valittelut kymmenkunnasta murhasta kuvaavat tarkkaan Alahärmän ja sen lähiympäristön oloja 1870–1880-luvuilla. Murhia sattui Alahärmässä ja sen lähiympäristössä (Vöyrillä, Kauhavalla, Lapualla, Ylihärmässä ja Kortesjärvellä) noin kymmenen vuodessa. Määrät toki vaihtelivat vuosittain. 34
Pohjalaisista heijastuu Kankaan perhetausta ja lähipiiri. Lautamiehen ja kirkonväärtin poikana hän oli perillä paikkakuntansa käräjöintikäytännöistä, Lapuan laista ja uskonnollisesta elämästä, joita Pohjalaisissa kuvataan yksityiskohtaisesti. Näytelmän tyhmän ja viinaan menevän rengin Kaappo (Gabriel) Kaaponpojan lienee ”ilkikurinen” Kangas nimennyt samannimisen veljensä mukaan. Veli toimi kunnallislautakunnan esimiehenä Alahärmässä. Samoin näytelmän toinen juoppo, Salomon Matinpoika eli Salttu on voitu nimetä Salomon Mattilan mukaan. Salomon oli Kankaan tavoin alahärmäläinen vuonna 1867 syntynyt talollisenpoika.
Pohjalaisten häjy, Holman Köysti, jonka Järviluoma on muuttanut Karjanmaan Köystiksi, lienee nimetty Kustaa Juhonpoikan Holman (1838–1908) tai hänen poikansa Juho Kustaa Holman (1866–1898) mukaan. Molemmat olivat tunnettuja häjyjä Alahärmässä. Näytelmän vanginkuljettaja Koljolan esikuva saattaa Reino Kallion mukaan olla Jussi Kosola, joka toimi näihin aikoihin vanginkuljettajana Kauhavalla. 4 Hän oli naimisissa Alahärmän Kojosen talosta kotoisin olleen Maria Kojosen kanssa. Etelä-Pohjanmaalla täysin tuntematon sukunimi, Koljola, voisi siten olla yhdistelmä Kosolasta ja Kojosesta. Toisaalta Koljola-nimen alkuperä voi johtua myös Alahärmän Kojolan talosta.
Juontuisiko Kankaan isään, Kaappo Kankaanpäähän näytelmän ensimmäisen luonnoksen vertaus Ranuan Kaappo-vainaasta, jolla oli tapana viillellä itseään käteen kuten Baalin pappien? Kankaan isä oli vuonna 1886 viiltänyt itseään käteen puuta vuoleskellessaan. Haava oli jäänyt hoitamatta ja tulehtunut käsi oli jouduttu amputoimaan. 35 Kankaan lautamies-isä on saattanut lisäksi olla esikuvana joko näytelmän herastuomarille tai siltavoudille. Noin 40 vuoden ikäinen siltavouti kulkee Pohjalaisten ensimmäisessä luonnoksessa myös nimityksellä lautamies. Herastuomari taas oli vanhemman ja pitkäaikaisen lautamiehen arvonimi. Kankaan isä oli syntynyt vuonna 1831 Ylihärmässä.
Vaikka Pohjalaisia näyttäisi ajoittuvan Antonin nuoruudenkokemuksiin 1870–1880-luvuilta, se on kuitenkin sijoitettu 1850-luvulle. Tämä saattaa olla Järviluoman tekemä muokkaus, mutta se on voinut olla myös Kankaan ajatuksena.36 Härmäläisessä yhteisössä olivat Jussi Porren vangitseminen ja Chorinin tappo 1890-luvun lopulla vielä tuoreessa muistissa, joten näytelmän sijoittaminen 1850-luvulle on tuonut tapahtumiin etäisyyttä. Körttiläisteeman käsittely 1850-luvulla 1880-luvun sijasta on ollut luontevaa, sillä körttiläisyys oli Alahärmästä 1880-luvulla jo hiipumassa. Ehkä Kangas on myös halunnut kertoa nuorisolle, millaista elämä oli ollut vanhassa Härmässä.
Härmäläisiä-näytelmän kirjoitusajasta ei ole tietoa. Viimeisen kohtauksen Harrin Jussin kansallishenkiset sanat viittaavat kuitenkin helmikuun manifestiin 1899. Vuonna 1888 syntynyt Antti Hilli ei myöskään olisi voinut muistaa näytelmää, mikäli se olisi ollut esillä Alahärmässä kovin varhain.
Anton Kangas on ollut realisti, kuten useimmat suomalaiset näytelmäkirjailijat 1890-luvulla. Minkälaisia vaikutteita Kankaalla on ollut, jää tulevan kirjallisuudentutkimuksen pohdittavaksi. Olisiko hänen tyylissään ripaus Minna Canthia tai Aleksis Kiveä, tuon ajan tunnetuimpia näytelmäkirjailijoita ja realisteja? Joka tapauksessa Kankaalla on Helsingissä opiskellessaan ollut mahdollisuudet tutustua uusimpiin suomalaisiin ja kansainvälisiin kirjallisuusvirtauksiin sekä antiikin draamoihin. Kankaan näytelmäkirjallisuuden tuntemukseen ovat vaikuttaneet myös ne näytelmät, joihin hän tutustui toimiessaan eri nuorisoseuroissa. Näytelmän harvinainen Hanka-sukunimi saattaa olla laina Gustaf von Numersin Tuukkalan tappelu -näytelmästä vuodelta 1889. Sen päähenkilöt ovat Hankoja. Tuukkalan tappelu kertoo keskiajan hämäläisten ja karjalaisten taisteluista. Sen loppupuolella yksi päähenkilö tapetaan puukolla kuten Pohjalaisia-näytelmässä.
Kangas lienee ajatellut, että Härmäläisiä näyteltäisiin joko Alahärmän nuorisoseurassa, jota hän oli ollut perustamassa, tai Alahärmän Härmänkylän lukuyhdistyksessä. Antti Hillin muistikuvat näytelmästä liittynevät tällaiseen esitysyritykseen. Alahärmän nuorisoseurassa on tiettävästi esitetty paikallisen harrastelijakirjailijan Matti Bergmanin kirjoittama näytelmä vuonna 1897. 9 Ei tiedetä, esitettiinkö Härmäläisiä koskaan. Pitkänä näytelmänä se olisi ainakin ollut suuri haaste kummallekin seuralle. On myös muistettava, että Järviluoma tuskin olisi uskaltanut kovin usein esitettyä ja tunnetuksi tullutta näytelmää muokata ja julkaista vain omissa nimissään.
Kangas on voinut myös yrittää julkaista näytelmäänsä tarjoamalla sitä kustantajille. Tähän hänellä ei välttämättä ollut kovin hyviä mahdollisuuksia, sillä kustantajilla lienee ollut tuoreessa muistissa Santeri Alkion vastaavaa aihetta käsittelevän, mutta myöhemmin kuuluisaksi nousseen ”Puukkojunkkarit”-romaanin kohtalo: se ei julkaisunsa jälkeen 1894 liiemmin menestynyt. 37 Myös Järviluoma on kertonut tarjonneensa Pohjalaisia -näytelmää kustantajalle hieman ennen Kansallisteatterin ensi-iltaa. 38 Kustantaja oli sen kuitenkin hylännyt ja toinen kustantaja (Werner Söderström Oy) teki kustannuspäätöksen vasta, kun näytelmä oli saavuttanut jonkin verran menestystä Kansallisteatterissa. Kankaan aikeista julkaista näytelmä on vaikeaa saada enempää tietoa, sillä kustantajat palauttivat hylätyt käsikirjoitukset tekijälleen eikä niistä ajan tavan mukaan tehty edes pöytäkirjamerkintöjä.
Kangas ja Järviluoma
Kuinka Kankaan näytelmäkäsikirjoitus Härmäläisiä on päätynyt Järviluomalle? Varmaa tietoa tästä ei ole. Käsikirjoitus on voinut joutua hänelle välikäsien kautta ilman, että Kangas olisi Järviluomaa koskaan tavannut. Eteläpohjalaisen sivistyneistön piirit olivat suppeat ja molemmat ovat tunteneet osittain samoja ihmisiä (kuten Heikki Klemetin tai Lahdensuon suvun jäsenet). Yksi mahdollisuus on myös se, että käsikirjoitus olisi luovutettu Järviluomalle Kauhavalle 1907 tehdyllä kansanlaulujen keruumatkalla, jolle osallistuivat hänen lisäkseen Toivo Kuula ja Ernst Niemi. 40,41 Kansanlaulujen keruumatka suuntautui muun muassa Kauhavan ja Kortesjärven nuorisoseuran taloille, joista on ollut kiinteät yhteydet Alahärmän nuorisoseuralle. Vaillinaisen muistitiedon mukaan Järviluoma ja Kuula olisivat Ernst Niemen kotona Kauhavalla ollessaan kesällä 1907 sijoittaneet löytyneitä kansanlauluja johonkin näytelmään.
Todennäköisimmältä vaikuttaa kuitenkin vaihtoehto, joka perustuu Järviluoman kanssa samaa kansakoulua käyneen alavutelaisen luokkatoverin muistitietoon. Sen mukaan Pohjalaisia-draaman olisi kirjoittanut ”keuhkotautinen mies”, joka oli toiminut Järviluoman kotiopettajana tämän tultua erotetuksi Vaasan lyseosta. Kun lukiolaiselle kotiopettajiksi sopivia ylioppilaita oli tuohon aikaan hyvin vähän ja harvat heistä olivat keuhkotautisia miehiä, on kotiopettaja hyvinkin voinut olla juuri Kangas, kuten Ritva Pipinen on esittänyt. 4,42
Kotiopettajakauden ajankohdasta ei ole selvyyttä, mutta otollisin aika on ollut Järviluoman valmistautuessa omin päin ylioppilaskirjoituksiin marraskuusta 1900 huhtikuuhun 1901. 43 Tätä ennen Järviluoma ei tiettävästi ollut aktiivisesti opiskellut Vaasan lyseosta erottamisensa jälkeen, vaan oli toiminut kaupanhoitajana Alavudella. Vastaavasti Kangas lienee viimeistään joulukuussa 1900 lopettanut toimittajan pestinsä Joensuussa, mutta aloitti seminaariopintonsa Jyväskylässä vasta maaliskuun lopussa.
Liikkuvaan elämään tottuneen Kankaan oli helppo matkustaa junalla Järviluoman kotiin, joka sijaitsi aivan Alavuden aseman vieressä.44 Motiivina näytelmän luovuttamiselle on voinut olla mahdollisuus saada se esitetyksi Alavuden vapaapalokunnan iltamissa. Tässä suhteessa Järviluoma oli mitä sopivin kontakti, sillä hän oli eräänlainen vapaapalokunnan primus motor 1900 – 1901 ja oli itsekin esiintynyt palokunnan näytelmissä.45 Kangas vaikuttaa tuohon aikaan olleen muutenkin luopumassa nuorisoseurariennoistaan, joten käsikirjoituksen jääminen Järviluoman haltuun ei ole häntä välttämättä myöhemmin vaivannut.
Yhteenveto
Anton Kangas on elämäntarinansa puolesta ollut uskottava Pohjalaisia-näytelmän pääkirjoittaja. Kankaalla oli kirjallisuusaiheisia opintoja Helsingin yliopistossa. Hänen nuoruutensa opinahjoissa Oulun lyseossa sekä Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa varttuivat monet tunnetut kirjailijat. Näytelmän laatua parantaa näytelmän omintakeisuus. Se juontuu Kankaan erikoislaatuisesta nuoruuden ympäristöstä Alahärmässä, jossa vallitsivat ankara pitäjäkuri, korkea henkirikollisuus ja herännäisyys. Alahärmäläisen lautamiehen ja kirkonväärtin poikana Kangas tunsi paikkakuntansa oikeuskäytännöt ja uskonnollisen elämän. Tämä heijastuu Pohjalaisten tarkkoihin käräjä- ja körttiläiskuvauksiin sekä Lapuan lain yksityiskohtaiseen käsittelyyn. Pohjalaisten kansallishenkinen loppukohtaus sopii hyvin voimakkaasti fennomaanisen Kankaan käsialaksi. Myös Artturi Järviluoman osuus Pohjalaisissa on tärkeä. Hänen (mahdollisesti yhdessä Toivo Kuulan ja Emil Niemen kanssa) lisäämänsä kansanlaulut istuvat hyvin Kankaan luomaan kansankuvaukseen ja nostavat näytelmän draamallista tehoa. Näytelmätekstin muokkaus ja lisäykset ovat nekin taiten tehtyjä.
”Kirjailijaksi ei synnytä, on elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija”. Tämän Erno Paasilinna lausuman viisauden Anton Kankaan elämä täyttää.
Pohjalaisia-näytelmän syntyvaiheet (arvio)
Noin 1900 Anton Kangas viimeistelee Härmäläisiä-näytelmän, joka pohjautuu hänen nuoruudenkokemuksiinsa.
Alkuvuosi 1901 Härmäläisiä näytelmää harkitaan esitettäväksi Härmänkylän nuorisoseurassa Onnelassa. Antti Hilli tutustuu näytelmään.
Marraskuu 1900–maaliskuu 1901 Kangasniemelle muuttoa tekevä Kangas toimii Artturi Järviluoman kotiopettajana Alavudella, kun tämä valmistautuu ylioppilaskirjoituksiin.
10.3.1901 Vanha häjy Kustaa Etelämäki eli “Käki-Kyösti” ja Kaarlo Hakola tunkeutuvat Härmänkylän nuorisoseuran iltamiin, puukottavat hengiltä yhden nuorisoseura-aktiivin ja haavoittavat pahasti toista. Nuorisoseuralaisten kiinnostus esivallan vastaiseen Härmäläisiä-näytelmään, joka loppuu puukotukseen, lakkaa.
Maaliskuun puoliväli/loppu 1901 Kun esitys Härmänkylällä ei onnistu, Kangas luovuttaa Härmäläisiä käsikirjoituksen Järviluomalle. Ajatuksena on esittää näytelmä Alavuden vapaapalokunnassa, jonka näyttämötoimintaa Järviluoma johtaa.
Kevät–kesä 1901 Järviluoma kirjoittaa ylioppilaaksi ja muuttaa pian tämän jälkeen pois Alavudelta. Härmäläisten esittäminen Alavudella kariutuu. Käsikirjoitus jää kuitenkin Järviluoman haltuun.
1901–1904 Kangas opiskelee Jyväskylän seminaarissa, menee naimisiin ja toimii kansakoulun opettajana Kangasniemellä.
29.3. 1904 Anton Kangas kuolee keuhkotautiin Nummelan parantolassa
Kesä1907 Toivo Kuulan, Ernst Niemen ja Artturi Järviluoman kansanlaulukeruumatka Kauhavalle. Härmäläisiä näytelmä on esillä Kauhavan matkalla, ja siihen lisäillään lauluja.
Noin 1907–1908 Härmäläisiä-käsikirjoitus on esillä eteläpohjalaisten opiskelijoiden piirissä Helsingissä. Muutamat käsikirjoitukseen tutustuneista ovat sen muistaneet, ja yhdistäneet sen myöhemmin Pohjalaisia-näytelmään. Tällä tavalla syntyy osa Pohjalaisten tekijyyteen liittyvästä suullisesta perimätiedoista.
Syys–lokakuu 1913 Järviluoma ja hänen ystävänsä lapualainen Jalmari Lahdensuo kiinnostuvat Härmäläisiä näytelmästä uudestaan.
Lokakuun loppu 1913 Pohjalaisia-näytelmän viimeistely alkaa Härmäläisiä-näytelmän pohjalta.
24.12.1913 Näytelmän lopullinen versio valmistuu. Se toimitetaan saman tien Jalmari Lahdensuolle
Tammi–helmikuu 1914 Pohjalaisia-käsikirjoitus lähetetään Kansallisteatterin kirjalliselle jaostolle poikkeavasti ilman tekijän ja teoksen nimeä.
8.3. 1914 Pohjalaisten ensiesitys Lapuan nuorisoseuralla. Härmänkyläläinen Antti Hilli tunnistaa näytelmän samaksi kuin aiemman Härmäläisiä-näytelmän.
22.4.1914 Pohjalaisia hyväksytään esitettäväksi Kansallisteatteriin
2.10.21914 Kantaesitys Suomen Kansallisteatterissa.

————-

Lähteet
1. Laurila, K.S. Kirjalliselta taistelurintamalta. Helsinki 1945.
2. Suomen kirjallisuusseuran (SKS:n) arkistossa säilytetään näytelmän ensimmäistä versiota. Siinä sanat ovat muodossa: ”Minä näen”, hän ikään kuin näkyjään julistaen selittää, ”laajan lakeuden ja siellä vapaan kansan, joka ei koskaan alistu ruoskan alaiseksi”.
3. Ensimmäisestä versiosta päätellen Järviluoma on ainakin poistanut osan tekstiä, vaihtanut vuorosanojen paikkoja ja muokannut osaa niistä sekä mahdollisesti lisännyt jonkin verran uutta tekstiä.
4. Kallio, Reino, Artturi Järviluoman Pohjalaisiin liittyy mysteeri. Härmän Joulu 2012, Lapuan Joulu 2012, Etelä-Suomen Sanomat 20.12. 2012. https://historiatieto.wordpress.com/kansannaytelmaan-pohjalaisia-liittyy-mysteeri/ , Pipinen, Ritva, ”Pohjalaisia Kankhanpään Antonin Härmäläisiä”. Härmän Joulu 2007. Pipinen, Ritva, Anttonin haamu Artturin ovella. Vaasa 27.6. 1981, Backman, . Backman, Lars-Otto, Brott mot annans liv i Sydösterbotten under 1800-talet, 750, 1377. Vasa 1984.
5. Härmäläisiä-näytelmään tutustuneita lienee ollut muitakin, mutta Antti Hillin todistus on ainoa, joka on jäänyt jälkipolville. Osa näytelmän muistaneista on myös saattanut muuttaa Amerikkaan, sillä siirtolaisuus Alahärmästä oli laajaa 1900-luvun alussa. Pohjalaisten Antti Hangan esikuvana ollut Jussi Porre oli Antti Hillin eno. Hilli lienee tunnistanut tai muuten tiennyt näytelmän Hangan Antin tarinan samantyyppiseksi kuin enonsa vangitsemisen ja karkaamisen. Ehkä siksi näytelmä on jäänyt hänen mieleensä ja hän on sen kyennyt tunnistamaan lähes 15 vuoden jälkeen. Tiettävästi Antti Hilli oli hyvin varma näkemästään, joten muistitietoa voidaan pitää korkealaatuisena.
6. Vain yksi paikannimistä, Hallakorpi, ei välttämättä ole alahärmäläistä alkuperää. Se saattaa olla muunnos alahärmäläisestä Hautakorvesta tai sitten Järviluoman muokkaama nimi. Hallakorpi on yleinen nimi ja yksi sellainen sijaitsee Nurmossa, josta Järviluoman isän suku oli kotoisin.
7. Tyyliin perustuen on Ritva Pipinen epäillyt, että myös Järviluoman toinen näytelmä, Meijeri, olisi Kankaan käsialaa. Meijerissä ei tosin ole kovin montaa Alahärmään liittyvää paikan- tai henkilönnimeä. Samoin Meijeri -näytelmän soittokunta muistuttaa suuresti sitä Alavuden soittokuntaa, jota Järviluoma johti Alavudella vuonna 1900. Toisaalta Meijerin edistyshenkistä juhlapuhetta pitävä opettajahahmo vaikuttaa Anton Kankaalta itseltään. Olisiko Meijerin pohjana Kankaan käsikirjoitus, jota Järviluoma on muokannut enemmän kuin Pohjalaisia? Järviluoman näytelmistä “Vain ihmisiä” on ainakin pääosin hänen itsensä tekemä. Muun muassa sen loppukohtaus, jossa konkurssiin menneen tehtailijan perhe tarjoaa omia vaateittaan huutokaupattavaksi velkojille, pohjautuu velkojien kokoukseen, joka liittyi Järviluoman isän konkurssiin menneeseen kauppaan 1901-1902. Kokouksen velkojat ovat viemässä Järviluoman isältä kaiken omaisuuden, mutta isä anelee velkojiltaan, että saisi pitää omistamansa kaksi vaatekertaa. Tähän velkojat suostuvat (Vaasan käräjäoikeuden pöytäkirjat 1901–1902).
8. Alahärmän ja Kangasniemen seurakuntien rippikirjat.
9. Kojonen, Eero, Alahärmän historia I ja II osa, Vaasa 1993 ja 2004.
10. Helsingin yliopiston matrikkeli; Artturi Leinonen, Maalaispojan matkaanlähtö, WSOY 1959; Finlands Almänna Tidning 4.4.1898.
11. Kallio, Reino, Häiriköintiä ja henkirikoksia. Helsinki 2009. Kallio, Reino, Pohjanmaan suomenkielisten kylien oltermannihallinto. Jyväskylä 1982.
12. Sanni Myllykosken ja Hillevi Tynin selvitykset sähköpostiviestein Kankaanpään suvusta ja Alahärmän paikallisista oloista.
13. Vaasan lyseo 1880–1980. Vaasa 1980, Oulun lyseo 1883–1933. Oulu 1933; http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_rataverkon_historia, Louhi 7.6.1892; http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmari_Kianto.
14. Helsingin yliopiston matrikkeli; Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisen tiedekunnan matrikkeli
15. Makkolan kylä menneestä nykyaikaan, Kangasniemen kansalaisopisto, 1986.
16. Pesti lienee päättynyt viimeistään joulukuussa 1900, sillä Pohjois-Karjala-lehti ei ilmestynyt 22.12.1900 – huhtikuussa 1901. Kangas on tosin saattanut olla lopettamassa lehdessä muutenkin, sillä häntä ei mainita 12.11.1900 ja 22.12.1901 luettelossa, jossa kerrotaan lehden seuraavan vuoden avustajakunta. Myöskään toinen Joensuulainen lehti, “Karjalatar”, ei mainitse Kangasta loppuvuodesta 1900, kun kerrotaan vuoden 1901 toimittaja- tai avustajakunnasta.
17. Pohjois-Karjala 17.9.1900, Karjalatar 18.9.1900, Karjalatar 20.10.1900, Karjalatar 20.11.1900.
18. Todennäköisesti Kangas on kuitenkin viettänyt vuodenvaihteen ja kevään 1900–1901 Suomessa, sillä hän on lehtitiedon mukaan ollut 20.11.1900 Joensuussa ja vaihtanut kirjansa 8.2. Alahärmästä Kangasniemelle. Englannin opintomatka matka lienee ollut ennen Joensuun toimittajanpestiä, sillä 27.8. ja 30.8. 1900 Pohjois-Karjala lehdessä on nimimerkin A.K. käännöksiä englannista suomeksi. Päivälehti mainitsee 29.6.1900 ”hra Kankaan Hullista” Englannista yöpyneeksi Kalevan hotellissa. Tieto Englannin matkan ajankohdasta lienee kulkeutunut eri lähteisiin Vaasan Lyseon 25-vuotismatrikkelista vuodelta 1905, sillä niissä (Jyväskylän seminaarin ja Vaasan Lyseon myöhemmät matrikkelit) aiheesta mainitaan täsmälleen samalla sanamuodolla “kieliopinnoilla Englannissa 1900-1901” kuin em. 25-vuotismatrikkelissa. 25-vuotismatrikkelissa on muitakin Kangasta ja hänen veljeään koskevia vuosilukuvirheitä.
19. Jyväskylän seminaari 1863–1937. Helsinki 1937 sekä arkistotietoja Jyväskylän seminaarista, Unnukkalan perinne, Kangasniemen kansalaisopisto, 1990.
20. Pienten kylien kuten Kangasniemen Makkolan nuorisoseurat olivat usein paikallisten kansakoulunopettajien perustamia. Onkin luontevaa ajatella, että Makkolan nuorisoseuran synty olisi Kankaan aikaansaannos. Seuran toiminta hiipui melko pian Kankaan lopetettua vt. opettajan virassa v. 1898.
21. Mikkeli 5.1.1898
22. Manninen, Antero, Kangasniemen historia osa I 1953 ja osa II 1962. Pohjalainen 7.3.1895, Tampereen sanomat 8.11.1895 23. Karjalatar 20.11.1900.
24. Suuri adressi http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?amtun=21492.KA, Kangasniemi, s. 40.
25. Mikkeli 15.5.1899
26. Tommila, P., Suomen Lehdistön historia 6, Gummerus Oy, Jyväskylä 1988., Pohjois-Karjala 29.11.1900.
27. Manninen, Antero, Kangasniemen historia osa I 1953 ja osa II 1962.
28. http://sukututkimus.suntuubi.com/?cat=19.
 29. Herännäisyys oli harvinaista Alavudella, jossa Järviluoma vietti lapsuutensa ja nuoruutensa.
30. Kankaan isä oli syntyjään ylihärmäläinen. Ylihärmäläinen Artturi Leinonen muistaa Kankaan isän ja vanhemman veljen lapsuudestaan, jolloin he kävivät hänen kotonaan Ylihärmässä.
31. Wikipedia, Raittiusliike Suomessa.
32. Teperi, J., Suomen rintamaiden sudet ihmisten uhkana, Suomen historiallinen seura 1977.
33. Susia ei siis enää esiintynyt enää Järviluoman lapsuudessa tai nuoruudessa 1880–1890-lukujen taitteessa Alavudella tai muuallakaan Etelä-Pohjanmaalla.
34. Huttunen, L., Etelä-Pohjanmaan henkirikollisuudesta vv. 1749–1900.
35. Vaasan Lehti 21.8.1886.
36. Näytelmän ensimmäisessä versiossa viitataan ”uusiin” pitäjäkurilakeihin. Näillä tarkoitettaneen Lapuan vuoden 1843 pitäjäkurisäädöksiä.
37. http://fi.wikipedia.org/wiki/Puukkojunkkarit_(kirja).
38. Artturi Järviluoman kirjeitä WSOY:lle, Suomen Kansallisarkisto.
39. Muun muassa Heikki Klemetti oli Kankaan luokkatoveri Vaasan Lyseosta ja opiskeli tämän kanssa samaan aikaan samassa Helsingin Yliopiston tiedekunnassa. Klemetti myös tunsi Järviluoman Vaasan Lyseon kautta ja he kävivät kirjeenvaihtoa. Kangas on myös tuntenut Pohjalaisia näytelmän julkaisussa aktiivisesti mukana olleen Jalmari Lahdensuon vanhemman veljen Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran johtokunnasta. Tieto Anton Kankaan varhaisesta kuolemasta on voinut välittyä Kankaan ja Järviluoman yhteisten kontaktien kautta, mikä on motivoinut Järviluomaa muokkaamaan ja julkaisemaan näytelmän vain omissa nimissään. Ainakin Vaasan Lyseon 25-vuotismatrikkelin vuonna 1905 koonnut Jalmari Lahdensuo on ollut tietoinen Kankaan varhaisesta poismenosta, sillä Kankaan kuolinajankohta on merkitty matrikkeliin.
40. Koivisto, J., Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY 2008.
41. Kansanlaulujen keruumatka suuntautui mm. Kauhavan ja Kortesjärven nuorisoseuran taloille, joista on ollut kiinteät yhteydet Alahärmän nuorisoseuraan.
42. Järviluoman kansakoulutoverin muistitiedosta on myös pääteltävissä, että kotiopettaja on ollut Alavuden ulkopuolelta, sillä hän on ollut majoittuneena Järviluoman taloon eikä alavutelainen kansakoulutoveri häntä ole tunnistanut. Miespuolisia suomenkielisiä ylioppilaita on ollut tuohon aikaan muutamia tuhansia. Valtaosa heistä on ollut virassa, aktiivisesti opiskelemassa tai muuten estyneitä matkustamaan Alavudelle kotiopettajan toimeen kevättalvella 1901. Arviolta noin 2 %:lla ylemmän sosiaaliluokan väestöstä on ollut keuhkotauti (2% on arvioitu tiedoista, jotka on esitetty H. Haimisen pro gradu –työssä (Tampereen Yliopisto, 2002)). Näin ollen Suomessa on tuohon aikaan ollut alle kymmenen sellaista keuhkotautista miestä, jotka ylipäätään ovat voineet toimia Alavudella lukiolaisen kotiopettajana kevättalvella 1901. Todennäköisyyttä kasvattaa edelleen se, että Kankaalla oli tuossa vaiheessa jo opettajankokemusta ja kotiopettajalle eduksi oleva ikäero Järviluomaan (12 vuotta) sekä yhteisiä kontakteja (kuten Heikki Klemetti, jonka innostamana Järviluoma saattoi ylioppilasopintonsa loppuun 43). Toinen tapa laskea on ottaa huomioon vain eteläpohjalaiset yliopistossa opiskelleet suomenkieliset ylioppilaat, joita oli vuosina 1875–99 yhteensä 157. Tästä pari prosenttia (keuhkotautiset) tarkoittaa noin kolmea mahdollista ylioppilasta. Todennäköisimmin kotiopettaja on ollut vuosina 1890–1900 yliopistossa opiskellut eteläpohjalainen (noin 70 kpl), mistä laskettuna saadaan 1–2 ylioppilasta. (Ylioppilaiden määrät saatu Reino Kallion artikkelista Uuden sivistyksen nousu. Etelä-Pohjanmaan historia V. Vaasa 1988). On lisäksi todettava, että alavutelaisen kansakoulutoverin muistitieto on korkeaa laatua, sillä hän on – Antti Hillin tavoin – ollut hyvin varma asiastaan.
43. Rantoja, Waldemar, Eteläpohjalaisia kirjailijoita, WSOY 1935, Koskela, L., Suomalaisia kirjailijoita Jöns Buddesta Hannu Ahoon, Tammi, 1990.
44. Kun matkustettiin Alahärmästä Makkolan kylään, kuljettiin Härmän asemalta Jyväskylän asemalle ja sieltä edelleen tietä myöten Makkolaan. Alavuden asema oli matkan varrella Alahärmästä Jyväskylään.
45. Kojonen, Eero, Alavuden historia I. Jyväskylä 1963.
Kiitokset
Sukututkijoille Hillevi Tynille ja Sanni Myllykoskelle Alahärmään sekä historiantutkija Reino Kalliolle Lahteen vinkeistä ja avusta tähän artikkeliin.
Artikkeli on julkaistu Eteläpohjalaiset Juuret -lehdessä  n:o 1 / 2013.
Mainokset
%d bloggers like this: