Itsenäisen Suomen valtiolliset rajat

Rajamuutokset itsenäisyyden ajan alussa

Kun Suomi julistautui itsenäiseksi 6.12.1917, sen rajat olivat aluksi samat kuin autonomian ajan päättyessä. Pian itsenäistymisen jälkeen syntyi kuitenkin kaksi tapahtumasarjaa, joilla oli vaikutusta valtiollisiin rajoihin. Nämä olivat Suur-Suomi-aate, joka pyrki yhdistämään suomensukuiset kansat, sekä vapaussodan-sisällissodan puhkeaminen.

Suur-Suomi-aatteen nimissä tehdyt aseelliset selkkaukset suuntautuivat Neuvosto-Venäjälle vapaaehtoisjoukoin vuosina 191820 ja 1921–22. Vienaan tehtiin Martti Walleniuksen johdolla retki 1918, Aunukseen Gunnar von Hertzénin komennossa 1919 ja Petsamoon kaksikin pienin voimin toteutettua retkeä 1918 ja 1920. Lisäksi alueella kapinoitiin omastakin takaa: inkeriläisten kansannousu bolševikkeja vastaan tapahtui 1919 ja itäkarjalaisten vastaava yritys 1921–22. Heimoaate ulotettiin myös Viroon, joka pitkälti suomalaisten avulla pääsi itsenäistymään bolševikkien vallasta 24.2.1918. Päivää pidetään Viron ensimmäisenä itsenäisyyspäivänä.

Juho Kusti Paasikivi (1870 -1956) johti Tarton rauhanneuvotteluissa Suomen valtuuskuntaa. Wikipedia.

Juho Kusti Paasikivi (1870 -1956) johti Tarton rauhanneuvotteluissa Suomen valtuuskuntaa. Wikipedia.

Heimosotien avulla tehdyt muutokset Suomen rajoihin jäivät kokonaisuudessaan varsin vähäisiksi. Itä-Karjalasta yhdistyi Suomeen kuitenkin lyhyeksi aikaa kaksi pitäjää: Repola ja Porajärvi. Vaikeassa taloudellisessa ja suorastaan nälänhädän uhkaamassa tilanteessa pidettiin Repolassa suomalaisten painostamana elokuussa 1918 kaksi kansalaiskokousta, jotka päättivät pitäjän liittymisestä Suomeen. Suomen hallituksen perustama Itä-Karjalan toimituskunta ryhtyi sen jälkeen hoitamaan alueen siviilihallintoa, johon kesällä 1919 tuli mukaan myös Porajärvi. Alueen asukkaat olivat varsin tyytyväisiä suomalaisten hallinnointiin, joka tarjosi sekä työmahdollisuuksia että suojasi heitä Venäjän sisäisiltä levottomuuksilta. Repolan nimismiehenä toimi tunnettu heimoaktivisti Bobi Sivén.

Suomen sisällissodan vuoksi Venäjän Suomessa oleva 42. armeijakunta oli julistanut Suomen senaatille sodan. Vaikka Suomen tasavallan ja Neuvosto-Venäjän kesken ei käyty merkittäviä taisteluita, vallitsi maiden välillä kuitenkin sotatila. Suhteiden vakiinnuttamiseksi aloitettiin Tartossa 12.6.1920 rauhanneuvottelut, joissa Suomen valtuuskuntaa johti Juho Kusti Paasikivi. Pitkälliset neuvottelut niihin heijastuivat myös maailmansodan vaihtelevat tapahtumat johtivat lopulta rauhansopimuksen solmimiseen 14. lokakuuta 1920.

Kartta 1. Suomeen aluelaajennukset  itsenäisyyden ajan alussa. Repola ja Porajärvi liitettiin takaisin Neuvosto-Venäjään jo 1920. Kartta Wikipediasta.

Suomeen aluelaajennukset itsenäisyyden ajan alussa.
Repola ja Porajärvi liitettiin takaisin Neuvosto-Venäjään jo
1920. Kartta Wikipediasta.

Tarton rauhassa Neuvosto-Venäjä tunnusti Suomen historialliset rajat ja luovutti Suomelle Petsamon, jonka keisari Aleksanteri II oli 1864 luvannut Suomelle vastineena Venäjään yhdistetystä Siestarjoen alueesta. Sen vastapainoksi Suomi lupautui palauttamaan Vienan ja Aunuksen retkikuntien aikana Suomeen liittyneet Repolan ja Porajärven pitäjät. Tästä järkyttyneenä Repolan väliaikainen nimismies Bobi Sivén ampui itsensä.

Bobi Sivénin itsemurhalla oli suuri henkinen vaikutus ja sen perintö johti Akateemisen Karjala-Seuran perustamiseen vuonna 1922. Seura kätki Sivénin surmanluodin lippunsa nauhoihin, ja jokainen uusi AKS:n valajäsen vannoi lipun ääressä taistelevansa heimokansojen ja suomalaisuuden puolesta sekä antavansa kaikkensa aatteensa puolesta.

Vaikka mielipiteet Tarton rauhasta olivat näin ristiriitaisia ja osa suomalaisia piti sitä Suur-Suomi-aatteen näkökulmasta jopa ”häpeärauhana”, niin silti Suomi oli rauhan oloissa alueellisesti laajimmillaan juuri Tarton rauhan jälkeen. Myöhempinä aikoina tätä rauhaa onkin pidetty Suomelle sangen edullisena.

 

Talvi- ja jatkosodan aiheuttamat rajamuutokset

Heimoaate ja aitosuomalaisuus olivat hiipuvia aatteita 1930-luvulla, jolloin kansainväliset kriisit nousivat kaikkialla Euroopassa pintaan. Kahden diktaattorin Josef Stalinin ja Adolf Hitlerin johdolla solmittiin Moskovassa 23.8.1939 niin sanottu Molotov-Ribbentrop-sopimus, jolla Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Itä-Euroopan keskenään. Suomi tuli kuulumaan kokonaisuudessaan Neuvostoliiton etupiiriin.

Suomen Moskovan rauhassa 1940 menettämät alueet. Kartta Wikipediasta.

Suomen Moskovan rauhassa 1940 menettämät alueet. Kartta Wikipediasta.

Kun maailmansota alkoi, Suomi ei voinut jäädä sen ulkopuolelle, vaan syttyi talvisota 30.11.1939 Neuvostoliiton aloitettua etupiiriinsä kuuluvan maan valtauksen. Talvisotaa kesti 105 päivää ja se päättyi sitkeiden taistelujen jälkeen Moskovassa 13.3.1940 solmittuun ankaraan rauhaan. Sen presidentti Risto Ryti allekirjoitti rintamien ollessa jo lähes luhistumaisillaan ja sen eduskunta joutui pitkin hampain hyväksymään.

Moskovan pakkorauhassa Suomi joutui luovuttamaan Karjalankannaksen, Laatokan Karjalan, Sallan–Kuusamon alueen, Petsamosta osan Kalastajasaarentoa ja kaikki Suomenlahden ulkosaaret: Suursaaren, Tytärsaaren, Lavansaaren ja Seiskarin. Lisäksi Hanko oli vuokrattava 30 vuodeksi Neuvostoliiton laivastotukikohdaksi. Luovutetulla alueella Karjalassa sijaitsi kolme kaupunkia: Viipuri, Käkisalmi ja Sortavala. Venäläisten rajavaatimusten lähtökohtana oli Pietari Suuren Uudenkaupungin rauhassa 1721 solmima raja. Rajalinja tuli kulkemaani Uudenkaupungin rajaa suoremmin Stolbovan rauhan rajapyykkiin nykyisessä Ilomantsissa.  Enson kohdalla raja teki silti mutkan Suomeen päin niin, että koko tehdasalue jäi Neuvostoliiton puolelle.

Moskovan vuoden 1940 rauha oli voimassa vain noin 15 kuukautta, sillä juhannuksena 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon, josta seurasi jatkosota. Kaikki Moskovan rauhassa menetetyt alueet saatiin takaisin hyökkäysvaiheen aikana viimeistään vuoden 1941 joulukuun alkuun mennessä. Lisäksi Itä-Karjalasta vallattiin laajoja alueita, ja pohjoisessakin saksalaiset joukot etenivät jonkin verran Kuolan niemimaalla.

Asemasodan aikana (194244) Suomi oli laajimmillaan, mitä koskaan. Jo itsenäisyyspäivänä 1941 kaikki Moskovan rauhassa menetetyt alueet liitettiin takaisin muuhun Suomeen. Sen sijaan Itä-Karjalan ja Kuolan alueita ei koskaan yhdistetty valtakuntaan virallisesti, sillä niitä miehitettiin lähinnä neuvotteluvaltteina edessä olevaa rauhantekoa varten.

Kartta 3. Suomen valloitukset Itä-Karjalassa laajimmillaan. Lisäksi alueita oli vallattu myös Kuolan niemimaalta. Wikipedia.

Suomen valloitukset Itä-Karjalassa laajimmillaan. Lisäksi alueita oli vallattu myös Kuolan niemimaalta. Wikipedia.

Neuvostoliiton suurhyökkäys 9. kesäkuuta 1944 alkaen muutti tilanteen, sillä sekä suomalaiset että saksalaiset joukot joutuivat perääntymään. Kun Tali-Ihantalassa saavutettiin heinäkuun alussa torjuntavoitto ja kun muillakin rintamilla venäläisten eteneminen onnistuttiin pysäyttämään, maa pelasti itsenäisyytensä. Molemmat osapuolet olivat tällöin kypsyneet ensin aselepoon ja sitten välirauhaan 9. syyskuuta 1944.

Suomen valtuuskuntaa Moskovan välirauhanneuvotteluissa johti ensin pääministeri Antti Hackzell ja hänen halvaannuttuaan jalkaväenkenraali Rudolf Walden. Moskovan välirauhassa Suomi luovutti kaikki talvisodassa menettämänsä alueet sekä lisäksi Petsamon kokonaan. Hangon sijasta Neuvostoliitolle oli vuokrattava 50 vuodeksi Porkkala, joka sijaitsi aivan pääkaupungin kupeessa.

Kun Porkkalan halki kulki Turkuun menevä rautatie, jouduttiin junanvaunujen ikkunat peittämään vuokra-alueen ohittamisen ajaksi. Näin syntyi käsite ”Porkkalan tunneli”. Luovutettujen alueiden lähes puolimiljoonainen väestö evakuoitiin kuten talvisodan rauhankin jälkeen muualle Suomeen.

Moskovan välirauhanehdot olivat kaikin puolin raskaat suurine sotakorvauksineen ja muine itsenäisyyttä rajoittavine ehtoineen. Lisäksi oli vielä julistettava saksalaisia vastaan sota, jonka taistelut keskittyvät Pohjois-Suomeen. Lapin sota päättyi vasta 27.4.1945. Moskovan välirauhan ehdot vahvistettiin sellaisenaan Pariisin rauhassa 1947.

 

Rajan tarkistuksia sotien jälkeen

Pohjoisessa oli Paatsjokeen Petsamon aluetta varten rakennettu jo ennen sotia Jäniskosken voimalaitos. Inarin kunnassa sijainnut Jäniskosken–Niskakosken alue, joka oli kooltaan 176 km2, ei kuulunut Moskovan välirauhan alkuperäisiin aluevaatimuksiin. Kun Suomen valtiontalous oli sotakorvausten raskaasti rasittama ja kun Pariisin rauhansopimusneuvotteluissa vaadittiin saksalaisen omaisuuden luovuttamista Neuvostoliitolle, jouduttiin luovutettavan varallisuuden vastikkeeksi myymään mainittu voimalaitos maa-alueineen Neuvostoliitolle. Heinäkuun 15. päivänä 1947 tehdyn kaupan kauppahinnaksi sovittiin 700 miljoonaa Suomen markkaa. Myydyn alueen kolmiomainen länsikärki ulottui lähes Inarinjärveen ja pohjoiskärki Norjan rajaan.

Jatkosodassa Suomi menetti Moskovan vuoden 1944 välirauhansopimuksen perusteella talvisodassa menettämiensä alueiden lisäksi Petsamon kokonaan, ja Porkkala vuokrattiin Neuvostoliiton laivastotukikohdaksi 50 vuodeksi. Pariisin rauha 1947 vahvisti Moskovan välirauhan alueluovutukset. Pyöreä piste pohjoisessa kuvaa Jäniskosken–Niskakosken aluetta. Kartta Wikipediasta.

Jatkosodassa Suomi menetti Moskovan vuoden 1944 välirauhansopimuksen perusteella talvisodassa menettämiensä alueiden lisäksi Petsamon kokonaan, ja Porkkala vuokrattiin Neuvostoliiton laivastotukikohdaksi 50 vuodeksi. Pariisin rauha 1947 vahvisti Moskovan välirauhan alueluovutukset. Pyöreä piste pohjoisessa kuvaa Jäniskosken–Niskakosken aluetta. Kartta Wikipediasta.

Muutamaa vuotta myöhemmin, suurvaltojen välillä vallinneen niin sanotun suojasään aikana Neuvostoliitto Nikita Hruštšovin johdolla päätti palauttaa Porkkalan Suomelle osana rauhanomaista rinnakkaiseloa. Alustava päätös tehtiin jo kevättalvella 1955, mutta julkisuuteen se nousi presidentti Paasikiven Moskovan vierailun aikana saman vuoden syyskuussa. Päätös luovuttamisesta tehtiin vuoden 1956 presidentinvaalien alla, samalla kun yya-sopimusta jatkettiin 20 vuodella.

Presidentti J. K. Paasikivi piti 22. syyskuuta 1955 radiopuheen, jossa hän totesi palanneensa Moskovasta kotiin ensi kertaa tyytyväisin mielin: ”Kynä on korjannut, mitä miekka on särkenyt.” Porkkalan luovutusasiakirjan allekirjoittivat Neuvostoliiton suurlähetystössä pääministeri Urho Kekkonen ja ulkoministeri Johannes Virolainen sekä varapääministeri Mihail Pervuhin ja suurlähettiläs Viktor Lebedev. Samana päivänä, 26. tammikuuta 1956 suomalaiset sotilaat marssivat Porkkalaan, jonne entiset asukkaat pääsivät tutustumaan ensi kerran helmikuun alussa.

 

 

Vuokra-alueen maapinta-ala oli ollut 380,5 km2 ja vesialue noin 1000 km2. Asukkaita alueella oli ollut ennen sotia yli 7200 henkeä, mutta Neuvostoliiton aikana paljon enemmän, noin 30 000. Alueeseen kuului suurin osa Degerbyn kuntaa sekä laajoja alueita Kirkkonummesta, Siuntiosta, Inkoosta sekä vesialueita ja saaria myös Espoosta. Alkuperäisen sopimuksen mukaan vuokra-aika olisi kestänyt vuoteen 1994 saakka.

Junan ikkunat peitettiin Porkkalan halki mentäessä. Juniin vaihdettiin neuvostoliittolainen veturi alueen ulkopuolella sijainneiden Kauklahden ja Tähtelän rautatieasemien väliselle osuudelle, ja Neuvostoliiton sotilaat nousivat läpikulun ajaksi vaunuihin valvomaan järjestystä. Wikipedia.

Junan ikkunat peitettiin Porkkalan halki mentäessä. Juniin vaihdettiin neuvostoliittolainen veturi alueen ulkopuolella sijainneiden Kauklahden ja Tähtelän rautatieasemien väliselle osuudelle, ja Neuvostoliiton sotilaat nousivat läpikulun ajaksi vaunuihin valvomaan järjestystä. Wikipedia.

Neuvostoliitto luovutti 1956 vuokra-alueensa Suomesta, mutta vuonna 1963 Suomi puolestaan vuokrasi Neuvostoliitolta Saimaan kanavan alueen sekä yhden Viipurinlahdella sijaitsevan saaren tavaroiden jälleenlastaamista ja varastoimista varten. Vuokrattua aluetta ei kuitenkaan lasketa Suomeen kuuluvaksi, vaikka suomalaiset hallinnoivat kanava-aluetta. Vanhaa Saimaan kanavaa laajennettiin, ja uusi kanava vihittiin käyttöönsä 1968.

 

Kirjallisuutta

Hentilä, Seppo, Jussila, Osmo & Nevakivi, Jukka, Suomen poliittinen historia 18091995. Porvoo 1955.

Jakobson, Max, Diplomaattien talvisota. Porvoo 1955.

JäniskoskenNiskakosken alue. Wikipedia.

Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1956 ja 1957. Helsinki 1956 ja 1957.

Nieminen, Jarkko, Iivonen Jyrki, Porkkala tapahtumien keskellä. Sotahistorian laitos 2009.

Niinistö, Jussi, Heimosotien historia 1918–22. Helsinki 2005.

Siilasvuo, Ensio, Jatkosota-kronikka. Jyväskylä 1997.

Siilasvuo, Ensio, Talvisota-kronikka. Jyväskylä 1992.

 

Artikkeli  on julkaistu Lahden seudun sotaveteraanipiirin Jouluviestissä 2014.

Mainokset
%d bloggers like this: