Öinen ulkonaliikkumiskielto Etelä-Pohjanmaalla

Ulkonaliikkumiskielto on hallitsevan järjestysvallan vastatoimenpide levottomissa tai muuten poikkeuksellisissa oloissa. Se säädetään useimmiten yöajaksi (öinen ulkonaliikkumiskielto) ja sen alkaminen sekä päättyminen on tavallisesti määrätty tarkalleen tietyksi kellonajaksi. Suomessa öisistä ulkonaliikkumiskielloista päätettiin paikoitellen Etelä-Pohjanmaalle 1700-luvun lopulta alkaen, ja ne jatkuivat 1890-luvulle saakka.  Etelä-Pohjanmaan öiset ulkonaliikkumiskiellot kirjattiin pitäjänsopimuksiin tai pitäjänlakeihin.
Etelä-Pohjanmaalla öiset ulkonaliikkumiskiellot syntyivät viranomaisten ja papiston pyrkimyksistä estää nuorten  jo pian isonvihan jälkeen yleistyneet yöjuoksut, jolloin sellaisiksi tulkittiin aikaa myöten kaikkinainen liikkuminen oman kotipiirin ulkopuolella tietyn kellonajan jälkeen. Kun öisen ulkonaliikkumiskiellon rikkojia sakotettiin käräjillä, tämä tarkoitti käytännössä yöjuoksun kriminalisointia.  Tiettävästi ensimmäinen tarkkaan kellonaikaan perustunut öinen ulkonaliikkumiskielto määrättiin Vähäänkyröön 1779 . Pirttikylä seurasi Vähänkyrön esimerkkiä 1782 ja Mustasaari 1785.7.pykälä
Oheisen Lapuan hallitussäännön  7. pykälän sananmuoto kuuluu seuraavasti: ”Se, elikkä ne työtätekewästä kansasta,  jotka ilman laillista ja tarpeellista asiata, kello kymmenen jälkeen ehtoolla 1:stä päiwästä Touko kuusa 1:seen päiwään Syyskuusa,  ja kello yhdeksän jälkeen ehtoolla muulla ajalla wuodesa oleskelewat pois kotoa, langetettakoon  kahden hopia Ruplan sakkoon joka kerralta kuin he niin tawataan.”
Laihialla öinen ulkonaliikkumiskielto tuli käyttöön 1818  ja se oli voimassa Lapuan jälkeen toiseksi ankarimpana, sillä vuosina 1840–89 kaikkiaan 278 henkilöä sai käräjäsakon tästä syystä.   Isossakyrössä vastaava luku oli 86, joskin siellä tämä kielto pantiin toimeen vasta vuodesta 1842 alkaen. Vuosisadan puolivälissä (1840–59) öistä ulkonaliikkumiskieltoa toteutettiin Kyrönmaan kaikissa kolmessa (Isokyrö, Vähäkyrö, Laihia) pitäjässä, Mustasaaressa, Maalahdella, Vöyrillä ja Lapualla sekä niiden kappeliseurakunnissa. Seinäjoelle 1871 säädetty öinen ulkonaliikkumiskielto koski vain palkollisia.
Ulkonaliikkumiskielto alkoi 1800-luvulla tavallisesti kesäisin kello kymmenen ja talvisin tuntia aikaisemmin. Tosin Laihian ulkonaliikkumiskielto alkoi alun perin kesäisin kello kaksitoista, mutta 1868 se aikaistettiin kymmeneksi illalla. Ulkonaliikkumiskiellon kestosta ei järjestyssäännöissä Laihian poliisijärjestystä lukuunottamatta ollut määräyksiä, mutta voi otaksua kieltojen päättyneen viimeistään aamuaskareisiin. Laihian vuoden 1868 poliisijärjestyksen mukaan ulkonaliikkumiskielto päättyi aamulla kello neljä.
Ulkonaliikkumiskiellon rikkojista jotkut liikkuivat jalan, mutta useimmat kuitenkin hevosella. Kun Etelä-Pohjanmaalla yleistyivät 1800-luvulla nuorten luvattomat hevosajelut, sakot niistä yhdessä yöjuoksun kanssa nousivat vähintään seitsemään ja Laihialla peräti 25  ruplaan. Eniten sekä ulkonaliikkumiskiellon rikkomuksia että luvattomia hevosajeluita tapahtui Kyrönmaan pitäjissä ja Suur-Lapualla.
Sekä ulkonaliikkumiskieltoa että hevoston luvatonta käyttöä valvoivat myös nimismiehet, jotka levottomimmissa pitäjissä partioivat kyläteillä. Lisäksi Etelä-Pohjanmaan rintapitäjien keskeisiin kyliin asetettiin oltermannien alaisuuteen 1800-luvulla yövartijoita, joiden tehtävänä oli estää toisten hevosten  laitumelta otto. Joskus yövartijat joutuivat väkivaltaisiin yhteenottoihin häjyjen kanssa, jolloin heidän velvollisuutenaan oli tarvittaessa pyytää apua toisilta kylän isänniltä. Käräjillä yövahdit saattoivat esiintyä myös todistajina puukkojunkkkareita vastaan.
Öiset ulkonaliikkumiskiellot olivat pitäjäkurin yleisimmin rangaistu rikkomus, joka ehkä voimakkaimmin nostatti esiin puukkojunkkarit. Kaikkiaan öisen ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta Etelä-Pohjanmaan käräjillä sakotettiin 50 vuoden aikana (1840–1889) yli tuhatta eteläpohjalaista, joista suurin osa oli Lapuan ja Laihian suurpitäjistä. Tavallisesti käräjäsakko ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta oli kaksi ruplaa, Laihialla kuitenkin viisi ruplaa. Pisimmillään öinen ulkonaliikkumiskielto oli voimassa – tosin aika ajoin keskeytyen – Vähässäkyrössä toistasataa vuotta.
Lähteet: katso Wikipediasta hakusanoja Ulkonaliikkumiskielto Suomessa ja Yövartija.
Kuva:  oma arkisto.
Katso Wikipediasta myös:
%d bloggers like this: