Oltermannilaitos

Oltermannin- sauvat Kortesjärven Yliskylästä (vas.) ja Pietarsaaresta.

Oltermannihallinto eli oltermannilaitos syntyi Suomessa vuoden 1742 kyläjärjestysohjeen perusteella. Oltermanihallinnon valta-alueeksi muodostuivat Etelä- ja Keski-Pohjanmaan kylät, mutta kylähallintoa toteutettiin paikoin myös Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen kylissä sekä muuntuneessa muodossa Karjalankannaksella. Pohjois-Pohjanmaallekin oltermannihallintoa pyrittiin juurruttamaan 1700-luvun puolivälissä, mutta järjestelmä lienee jäänyt vähitellen pois käytöstä. Oulun ja Kajaanin läänin lääninkyläasetusehdotuksen laadinta sekä 1800-luvun paloapusäännöt toivat joksikin aikaa Pohjois-Pohjanmaan kyliin oltermannit tulisijojen tarkastajiksi.
Oltermannihallinto tarkoitti organisoitua kyläkeskistä yhteistoimintajärjestelmää, jossa ylintä päätösvaltaa käytti kyläkokous, joka valitsi kylän johtoon oltermannin (ålderman) eli kylänvanhimman ja hänelle avuksi kaksi kylän lautamiestä (bisittare). Yhdessä nämä muodostivat kylänoikeuden, joka kyläjärjestys ohjenuoranaan ratkoi kyläläisten välisiä kiistoja ja jolla oli oikeus sakottaa kyläläisiä yhteisten päätösten laiminlyömisestä tai rikkomisesta. Kylänoikeuden määräämät sakot eteläpohjalaiskylissä olivat 1800-luvulla varsin yleisiä.
Kylänoikeus muodosti tavallaan kylän yhteisissä asioissa alimman oikeusasteen, sillä 1757 annetun kuninkaallinen päätöksen mukaan kyläoikeuden ratkaisemasta asiasta sai valittaa kihlakunnanoikeuteen. Oltermannin velvollisuutena oli lisäksi kutsua oltermanninsauvalla tai kylänkapulallakoolle kyläkokoukset, joissa päätettiin kylän yhteisistä asioista. Arkistoa varten oltermannit säilyttivät hallussaan kylänarkkua, joita ei kuitenkaan ole säilynyt kaikista kylistä.

Isonkyrön Tuuralan kylän kylänarkku vuodelta 1845. 

Oltermannien johtaman kylähallinnon keskeisimpiä tehtäviä olivat peltoviljelyn ohjaaminen sarka- tai lohkojakoisissa kylissä, niittynautinnan ja laiduntamisen valvonta sekä huolehtiminen kylien paloturvallisuudesta, yhteisistä aidoista, veräjistä, ojista teistä ja silloista. Lisäksi varsinkin 1800-luvulla oltermannien oli yhä enenevässä määrin vastattava yleisestä järjestyksestä kylissä ja heidän oli ilmiannettava nimismiehelle kylässä tapahtuneet rikokset.
Oltermannihallinto sai jonkin verran erilaisen luonteen Etelä-Pohjanmaan suurpitäjissä. Varsinkin Suur-Ilmajoen eteläosien kylissä järjestelmä sai kansanvaltaisen itsehallintojärjestelmän luonteen, samoin osaksi Kyrönmaan pitäjissä, joissa lisäksi järjestyskysymykset tulivat keskeisiksi. Suur-Lapualla kylähallintoon vaikutti taloudellisen yhteistoiminnan lisäksi kirkollisen esivallan ja pitäjälaitoksen merkittävä panos sekä järjestyksenpidon voimakas painottuminen. Maakunnan reuna-alueilla oltermannihallinnolla ei ollut kovin vahvaa kylähallinnollista merkitystä,  ja siellä oltermannit toimivat lähinnä paloturvallisuustehtävissä.
Vaikka oltermannilaitos pääsi alkuun jo 1700-luvun puolivälissä, järjestelmä varsinaisesti voimistui vasta 1800-luvulla Ilmajoen maamiesseuran ja sen esimerkin mukaan syntyneiden pitäjänkyläasetusten vaikutuksesta. Oltermannihallinto hiipui vähitellen 1800-luvun lopulta alkaen ja päättyi yleensä ensimmäiseen maailmansotaan mennessä. Silti joissakin Kyrönmaan kylissä järjestelmä toimi vielä 1960-luvulla lähinnä vanhan perinteen sekä joidenkin yhteisalueiden hallinnoinnin voimasta.
Lähteet:  katso Wikipediasta hakusana Oltermannihallinto.
Kuvat:  Museovirasto / oma arkisto.

Reino Kallio

%d bloggers like this: