Ote sotapäiväkirjasta maanantailta 21.7.1941 (JR 1/16)

Kirjoittanut komentajan adjutantti, luutnantti Iivo Antila (Sota-arkisto).
”Pataljoona lähti etenemään (Lehtovaaran läheltä) ennen aamun koittoa klo 1.30 oikealta kiertäen Pitkäahon kautta Vannisenmäkeä kohti.  1. K eteni oikealla ja 3. K vasemmalla etulinjassa, muut osastot niiden jäljessä. Yksiköt liikkuivat aluksi joukkueittain jonossa.
Jo ennen lähtöä alkoi vihollisen kranaatinheitinammuksia putoilla harvakseen. Tieto etenemisestä oli selvästi vihollisen tiedossa. Se ilmeisesti suoritti hakuammuntaa. Tykistökeskitys pyydettiin etumaastoon, Kaalamonhovin ja Kuppisenmäen kukkuloille, joissa ilmeisesti oli vihollisen tykistöä, heittimiä ja tähystäjiä.
Eteneminen sujui alussa pienin vastuksin täysitiheässä ryteikössä. Että lähtö tapahtui onnelliseen aikaan, siitä oli merkkinä erittäin runsas kranaattisade takanamme n. 500 metrin päässä olevien lähtöasemien tienoilla. Pian saatiinkin tietää, että tykistö ja tulenjohtomme, joka oli jäänyt lähtöasemien komentopaikkaan, tuhoutui melkein täydellisesti, samaten jääkärijoukkueen polkupyörät, jotka oli jätetty sinne toistaiseksi.
Pitkäahon maastossa alkoi vihollisen vastarinta olla lujaa. Koska näytti, että Pitkäahon aukean itäpuoli oli voimakkaasti miehitetty, jäi vasemmalla kulkeva 3. K asemiin ja 1. K komentoporras ja 2. K kiersivät Pitkäahon aukean länsipuolelta tiheän ryteikön kautta ja iskivät vihollisen sivustaan, joka hurraten painosti kovasti 3. K:aa. Syntyi kiivas taistelu. Vihollinen piti lujasti puoliaan kaivetuissa pesäkkeissään.
Sivustaisku ilmeisesti sekoitti vihollisen vastustusta, joka päätellen kaivauksista ja tuliaseitten runsaudesta oli tarkoitettu lujaksi.
Edestä valtamaantieltä kuului moottori- ja muiden ajopelien ääniä. Ajoneuvot ilmeisesti kiirehtivät pakoon. Tämä kiihotti osaltaan omien miestemme mieliä, jotka aika ajoin päästivät sotahuutoja ja rynnistivät eteenpäin. Missä vain hiukankin oli ampuma-alaa, sinne vietiin konekiväärit asemiin ja jopa etulinjaan saakka. Konekiväärien liikkuvuutta helpotti puusta tehdyt kevyet jalustat.
Klo 5.45 saavutti oikealla hyökkäävä 1. K. valtamaantien, jonka yli se jatkoi saman tien ottaen Kalliopellon kukkulan haltuunsa. Pian sen jälkeen 3.K pääsi Vannisenmäen pohjoispuolella olevan tiekaarteen kohdalle. Koska Vannisenmäki oli lujasti linnoitettu, jätettiin se toistaiseksi koskematta.”
Vannisenmäen valtauksen esivaihe vaati useita uhreja. Heistä yksi oli kersantti Heikki Kallio, joka oli 3. komppanian 2. joukkueen 3. ryhmän johtaja. Hänen kaatumisensa liittyi otaksuttavasti siihen vaiheeseen, jolloin 3. komppania oli siirtymässä yllä mainittuun tienkaarteeseen. Isäni kaatumisesta on säilynyt seuraava muistitieto:
—Aimo Paavolan ja muidenkin kertoman mukaan joukkueen varajohtaja, kuortanelainen ylikersantti Jussi Sarvikas kulki tiedustelijana toisten edellä pyrittäessä uusiin asemiin Vannisenmäen alle. Vihollinen avasi kuitenkin tulen, ja Sarvikas haavoittui vaikeasti. Avunhuudot kiirivät jatkuvana pienen hakkuuaukean yllä. Vapaaehtoisia pelastajia ei löytynyt. ”Etkö sinäkään Heikki tule auttamaan” -huudon isäni koki niin velvoittavaksi, että hän lähti ryömimään esimiestään kohti. Hän yritti ensin vetää Sarvikasta kuusenkerähkän avulla taaemmaksi, mutta tämä ei kyennyt tarttumaan siihen. Päästyään sitten aivan hänen lähelleen vihollisen konekiväärin luotisuihku osui selkään ja lävisti samalla koko hänen rintakehänsä.
”Nyt se otti”, olivat hänen viimeiset sanansa, jotka taaempana olevat kuulivat. Kuolema tuli nopeasti maanantaiaamuna 21.7. Myös haavoittunut yikersantti Sarvikas, neljän lapsen isä, menehtyi samana päivänä.  —
Yrjö Vasaman mukaan Vannisenmäen valtauksen esivaiheessa eli 21. heinäkuuta 1941 kaatui JR 16:n I pataljoonasta kaikkiaan 10 miestä ja haavoittui 22.

 

Kuvassa on valtamaantieltä katsottuna ja sieltä Pitkähon ja Lehtovaaran suuntaan johtava tie ja siinä oleva tienkaarre. Tiekaarteen vieressä on keltainen lipuke, ja sen lähellä on Heikki Kallion oletettu kaatumispaikka. Sinne oli suora ampumayhteys alla olevan kuvan bunkkerista, etäisyyttä noin 80 m. Tie oli vasta rakenteilla 1941, joten paikka muistutti silloin lähinä vain hakkuuaukeaa, jossa oli vielä jäljellä puiden latvuksia (kuusen kerähköjä). Sotapäiväkirjassa mainittu valtamaantie tarkoittaa Ruskealasta Sortavalaan johtanutta tietä. Valokuvannut Olga Kallio 10.5.2018.

 

Valtamaantien ja Pitkäahoon johtavan tien risteyksessä oleva bunkkeri, josta aseen piippu osoittaa suoraan edellisen kuvan keltaista lipuketta kohti. Matkaa lipukkeelle on noin 80 m. On jopa mahdollista, että juuri tällä aseella ammuttiin kuolettavat luodit isääni päin. Valokuvannut Olga Kallio 10.5.2018. 

 

Kumurin ja Vannisenmäen taisteleluiden muistomerkki pystytettiin 2015 Kiteelle Pahtaisten tien varteen. Valokuvannut Johanna Kallio. 

Kaikki Reino ja Vuokko Kallion lapset ja lastenlapset vierailivat 10.5. 2018 Vannisenmäen alla Heikki Kallion kaatumispaikan lähellä. Taustalla venäläisten rakentama bunkkeri. Valokuvannut Johanna Kallio.

Reino Kallio
Mainokset
%d bloggers like this: