Suomen 1700-luvun itsenäisyysmiehet

Itsenäisyytemme satavuotispäivänä ensi vuonna kiinnitetään suurta huomiota Suomen valtiollisen riippumattomuuden syntyyn ja merkitykseen. Tätä samaa asiaa pohdittiin ja suunniteltiin Suomessa kuitenkin jo noin 250 vuotta sitten. Vaikka tällöin maamme itsenäisyydelle ei vielä ollut realistisia toteutumismahdollisuuksia, niin tästä huolimatta on aiheellista tuntea myös tämän varhaisimman itsenäisyysprosessin päävaiheet. 

 

Upseeriston tyytymättömyys lähtökohtana

Ensimmäisen kerran ajatus Suomen itsenäisyydestä syntyi Venäjän keisarinnan Elisabetin aloitteesta pikkuvihan aikana. Manifestissaan 1742 hän julisti, että Suomen tulisi olla ”yxi wapa ja eij kennengän wallan alla olewainen ma”. Keisarinna tuskin oli tosissaan ajatuksensa takana, sillä hänen tavoitteenaan oli pikemmin pyrkiä vähentämään suomalaisten vastarintaa sodassa. Tässä hän onnistui, ja venäläiset miehittivät koko Suomen.
Georg Magnus Sprengtporten (1740–1819). Wikipedia.

Georg Magnus Sprengtporten (1740–1819). Wikipedia.

Kustaa III (hallitsijana 1771–92) oli jo hallitsijakautensa alussa kaapannut kuninkaalle lisää valtaa ja heikentänyt aateliston etuoikeuksia. Siksi ylimmän säädyn ja erityisesti upseerien tyytymättömyys kuningasta kohtaan kasvoi koko hänen hallituskautensa ajan. Tässä ilmapiirissä voimistui upseeriston keskuudessa ajatus Suomen irtautumisesta Ruotsista. Johtava upseeristo perustikin salaseuran Valhallan, jossa haaveiltiin valistusaatteiden pohjalta Venäjän avulla muodostettavasta Suomen tasavallasta. Seuran alullepanija oli luutnantti Johan Anders Jägerhorn ja se toimi Suomenlinnassa 1781–86. Seuralla oli alaosasto myös Turussa.
Ehkä Jägerhorniakin tunnetummaksi itsenäisyysmieheksi kohosi Savon prikaatin komentaja eversti Georg Magnus Sprengtporten, joka oli perustanut Haapaniemen sotakoulun ja ottanut käyttöön uudenaikaisen liikkuvan sodankäyntitavan.. Hän sai laaja tukea ajatuksilleen monien nuorten upseerien piiristä. Kannattajia olivat Jägerhornin lisäksi muun muassa luutnantti Karl Henrik Klick sekä linnoituskonduktööri Johan Albrecht Ehrenström.
Kun Sprengtporten epäili, ettei hänen palveluksiaan arvostettu riittävästi, hän erosi armeijasta ja matkusti Ranskaan. Siellä hän tapasi Yhdysvaltojen lähettilään Benjamin Franklinin, jonka tasavaltalais- ja itsenäisyysaatteisiin hän ihastui tavattomasti. Palattuaan Suomeen Sprengporten ryhtyi avoimesti vastustamaan Kustaa III:ta ja kävi salaisia neuvotteluja venäläisten kanssa tavoitteenaan irrottaa Suomi Ruotsista asevoimin. Keisarinna Katariina II:n kutsusta Sprengtporten siirtyi 1787 Venäjälle vieden mukanaan kopiot Savon prikaatissa valmistelluista kartoista ja puolustussuunnitelmista.

 

Liikkalan kirje ja Anjalan liitto

Kustaa III, joka oli varsin hyvin selvillä häneen kohdistuneesta tyytymättömyydestä, oli viimeinen Ruotsin kuningas, jonka tavoitteli valtiollisen suurvalta-aseman palauttamista. Tämän takia ja myös siksi, että kuningas halusi nujertaa maan sisäisen opposition, hän aloitti sodan Venäjää vastaan. Kustaan sota (1788–90) onnistui parhaiten Ruotsin 1700-luvulla itäistä naapuriaan vastaan käymistä sodista, sillä Värälän rauhassa rajat jäivät entiselleen.
Gustaf Mauritz Armfelt (1757–1814). Wikipedia.

Gustaf Mauritz Armfelt (1757–1814). Wikipedia.

Kun hätääntyneet upseerit sodan aloituksen epäonnistuttua pelkäsivät maan miehittämistä, he ryhtyivät vehkeilemään vihollisen kanssa. Johan Jägerhorn laati Katariina II:lle osoitetun kirjeen, jossa vakuutettiin suomalaisten rauhantahtoa ja pyydettiin keisarinnaa palauttamaan rauha ja luovuttamaan Suomelle Turun rauhassa menetetyt alueet.
Liikkalan kirjeen allekirjoittivat muutamat korkeimmat upseerit kuten Gustaf  Mauritz Armfelt, Otto Klingspor, Karl Klick ja J.H. Hästesko. Jägerhorn, joka vei kirjeen Pietariin, pyysi lisäksi oma-aloitteisesti keisarinnaa toimimaan Suomen itsenäisyyden hyväksi. Katariina kuitenkin halusi ennen päätöstään kuulla Suomen säätyjen mielipiteen ja suhtautui muutoinkin epäluuloisesti Jägerhornin ehdotuksiin. Tämä lieneekin tuntenut henkilökohtaisesti syvää pettymystä keisarinnan vastauksen johdosta etenkin, kun hän itse oli peruuttamattomasti katkaissut välinsä Ruotsin kuninkaaseen.
Kun Kustaa III sai kuulla upseeristonsa kosketuksista viholliseen, hän heti vaati heitä allekirjoittamaan paperin, jossa he lupaisivat taistella viimeiseen mieheensä vihollista vastaan. Mutta Johan Henrik Klick laatikin aivan toisenlaisen paperin, jonka allekirjoitti Anjalassa 12.8.1788 yhteensä 113 upseeria. Tässä kuninkaalle osoitetussa ja häntä vastaan tähdätyssä Anjalan liittokirjassa upseerit selittivät vastustavansa sotaa ja haluavansa vain rauhaa. Kuningas ei ottanut vastaan upseerien vetoomusta.
Kuninkaan palattua Ruotsiin Anjalan liitto hajosi, mitä edesauttoi Jägerhornilta saatu keisarinnan vastaus, jolloin upseerit totesivat mahdollisuutensa rauenneen. Kun itsenäisyysmiesten toiminta tuli laajemmalti tunnetuksi, se sai osakseen ankaraa arvostelua. Upseerien menettelyä pidettiin rikollisena, sillä tyytymättömyydestä huolimatta sivistyneistön suuri enemmistö halusi pysyä uskollisena esivallalle. Varsinainen kansa eli rahvas sen sijaan tuskin tiesi koko asiasta mitään.
Johan Albert Ehrenstöm (1764–1847) Wikipedia.

Johan Albrecht Ehrenstöm (1764–1847) Wikipedia.

 

 

Jälkiseurauksia

Upseeriston ja kuninkaan valtataistelussa jälkimmäinen peri voiton, ja Kustaa III onnistui alimpien säätyjen tuella kohottamaan valtaansa valtiopäivillä niin, että Ruotsissa voitiin nyt puhua niin sanotusta valistuneesta itsevaltiudesta. Menestyksellinen sota Tanskaa vastaan oli näet palauttanut kuninkaan kasansuosion, mutta hallitsija ei tässäkään tilanteessa voinut välttyä aatelisten vihalta: juuri heidän toimestaan Kustaa III surmattiin 1792 naamiaisissa.
Ehrenströmin suunnittelema Helsingin asemakaava; lopullinen, keisarin hyväksymä versio vuodelta 1817. Eteläisessä Uudenmaan esikaupungissa sekä Kruununhaan pohjoisosassa punaisella rajatut kadut oli tuolloin jo rakennettu maastoon. Wikipedia.

Ehrenströmin suunnittelema Helsingin asemakaava; lopullinen, keisarin hyväksymä versio vuodelta 1817. Eteläisessä Uudenmaan esikaupungissa sekä Kruununhaan pohjoisosassa punaisella rajatut kadut oli tuolloin jo rakennettu maastoon. Wikipedia.

Anjalan liittoon osallistuneet upseerit pidätettiin 1789. Kymmenittäin Anjalan liiton miehiä tuomittiin kuolemaan sodan aikana ja sen jälkeen. Heistä kuitenkin vain yksi eli Johan Henrik Hästesko todella teloitettiin. Venäjälle paenneista upseereista Sprengtporten tuomittiin menettämään kunniansa ja omaisuutensa ja hänet oli maahan saapuessa teloitettava. Jägerhorn ja eräät muut määrättiin poissaolevina mestattaviksi ja heidän nimensä oli maalattava kaakinpuihin eli toiselta nimeltä häpeäpaaluihin ripustettaviin tauluihin.
Suomen tultua liitetyksi Venäjään 1809 useat sinne paenneet upseerit nousivat huomattaviin virka-asemiin. Georg Magnus Sprengtportenista tuli Suomen ensimmäinen kenraalikuvernööri, mutta väestön luottamusta hän ei koskaan saavuttanut ja pysyi virassaan vain puoli vuotta. Häntä on yleisesti pidetty hankalana, äkkivääränä ja kunniankipeänä persoonana. Hänen toimintansa motiiveistakin vallitsee epäselvyyttä: oliko hän puhtaasti isänmaallinen vai halusiko hän vain kostaa Ruotsin kuninkaalle.
J.A. Jägerhorn, joka osallistui Porvoon valtiopäiville 1809, valittiin Suomen ensimmäisen ritarihuoneen johtokuntaan. Hän oli myös Pietariin sijoitetun Suomen komission jäsen, mikä johti Suomen asiain komitean perustamiseen. Gustaf Mauritz Armfelt vaikutti autonomian ajan alussa ratkaisevasti Vanhan Suomen liittämiseen muuhun Suomeen, kun taas Johan Albrecht Ehrenström laati autonomian ajan alussa uuden pääkaupungin Helsingin asemakaavan.
Kaakinpuu eli häpeäpaalu. Rangaistusta kärsivän pää ja kädet asetettiin kaakinpuun aukkoihin. Google.

Kaakinpuu eli häpeäpaalu. Rangaistusta kärsivän pää ja kädet asetettiin kaakinpuun aukkoihin. Google.

Suomen sivistyneistö ja rahvas halusivat pysyä uskollisina emämaalleen muun muassa siksi, että tiedot Vanhan Suomen oloista eivät herättäneet luottamusta venäläisiin vallanpitäjinä. Tätä seikkaa itsenäisyysmiehet eivät olleet ottaneet riittävästi huomioon, vaan turvautuivat liiaksi Venäjän apuun. Itsenäisyysmiesten ansioksi on kuitenkin laskettava se, että he omalta osaltaan valmistelivat maaperää 1809 tapahtuneelle valtiolliselle muutokselle ja vaikuttivat konkreettisesti Suomen autonomian syntymiseen Venäjän yhteydessä.

 

Kirjallisuutta

Blomstedt, Yrjö, Johan Albrecht Ehrenström, Kustavilainen ja kaupungin rakentaja. Helsinki 1963.
Jutikkala, Eino ja Osmonsalo Erkki K., Kustavilainen aika, Suomen historian käsikirja I. Porvoo 1949.
Korhonen, Keijo, Suomen asiain komitea. Suomen korkeimman hallinnon järjestelyt ja toteuttaminen vuosina 1811–1826. Turku, 1963.
Mäntylä Ilkka, Kustavilainen aika, teoksesta Suomen historian pikkujättiläinen. Porvoo 1987.
Ramel, Stig, Yrjö Maunu Sprengtporten, Maanpetturi ja patriootti, suom. Iiro Kuuranne. Keuruu 2005.

 

Julkaistu Lahden sotaveteraanipiirin joululehdessä 2016.
%d bloggers like this: