Taruja ja tutkimuksia Pohjalaisia-näytelmän kirjoittajasta

Keväällä 1914 Lapualla esitettiin ensi kerran kansannäytelmä Pohjalaisia. Se toteutettiin pikemmin harjoituksena Kansallisteatteria varten kuin varsinaisena debyyttinä. Esittäminen tapahtui ilmeisesti yksityistilaisuudessa, vaikka näytelmää seuraamaan oli tullut Jussin osassa esiintyneen Jalo Lahdensuon mukaan väkeä jopa naapuripitäjistä asti. Kansallisteatterissa Pohjalaisten kantaesitys näyteltiin 2.10, jolloin sen ohjasi lapualaissyntyinen Jalmari Lahdensuo. Vasta näiden esitysten jälkeen näytelmä painettiin kirjaksi Artturi Järviluoman (1879–1942)  nimissä loppuvuodesta 1914.
Pohjalaisia, tämä eteläpohjalaista identiteettiä vahvistanut teos, saavutti alusta lähtien maakunnassa laajan kannatuksen, ja siitä tuli lopulta eniten esitetty näytelmä koko Suomessa. Teokseen liittyi kuitenkin tekijäongelma, sillä jo ensiesitysten jälkeen huhuttiin, ettei Alavudella syntynyt ja Helsingissä asunut Järviluoma ollut itse kirjoittanut Pohjalaisia. Huhuista huolimatta näytelmän syntyä ei silti tieteellisesti tutkittu ennen 1970-lukua, mitä osaltaan vaikeutti se, että käsikirjoitus oli pitkään ensin julkaisijan ja hänen kuoltuaan perikunnan hallussa.
Nykyinen tutkimus on päätynyt siihen tulokseen, että Artturi Järviluoma on ainoastaan julkaissut, mutta ei kirjoittanut Pohjalaisia. Varsinaisen kirjoitustyön toteutti ilmeisesti Alahärmässä syntynyt ja Kangasniemellä vaikuttanut kansakoulunopettaja Anton Kangas (1867–1904). Muistitiedon mukaan hän oli kirjoittanut näytelmän Härmäläisiä, jonka Järviluoma sai haltuunsa, vaihtoi sen Pohjalaisia nimiseksi sekä muutti alkuperäisen kirjakielisen tekstin lievästi murteelliseksi.
Luokkakuva Vaasan suomalaisen lyseon oppilaista. Anton Kangas on kuvassa toiseksi alimmaisessa rivissä oikeanpuoleisin. Valokuva teoksesta Vaasan suomalainen lyseo 1880–1930.

Luokkakuva Vaasan suomalaisen lyseon oppilaista. Anton Kangas on kuvassa toiseksi alimmaisessa rivissä oikeanpuoleisin. Valokuva teoksesta Vaasan suomalainen lyseo 1880–1930.

Härmäläisiä-näytelmän alkuperäinen käsikirjoitus on hävinnyt tai hävitetty, mutta siitä on kuitenkin säilynyt Suomen Kirjallisuuden Seuran Kirjallisuusarkistossa Järviluoman itsensä tekemä kopio. Jo ulkoisesti tekstin huomaa kopioksi siitä, että käsikirjoitus on selvästi kirjoitettu puhtaaksi toisesta tekstistä ja tehty täysin valmiin näytelmän muotoon hyvällä käsialalla. Jäljennökseksi kopion voi päätellä myös sekä hänelle vieraista Härmänkylän tapahtumista että henkilö- ja paikannimistä. Näytelmään sisältyneitä kansanlauluja Järviluoma sen sijaan oli itse keräämässä ja liitti niitä julkaisemaansa teokseen.  (1) 
 

Tarinoita tutkimusten taustalla

Pohjalaisten käsikirjoitus valmistui jouluksi 1913, ja jo heti seuraavana keväänä syntyivät ensimmäiset huhut näytelmän kirjoittajasta. Hannes Sihvo on 1972 Kotiseutu-lehden artikkelissa esittänyt useita kertomuksia Pohjalaisten syntyperinteestä, ja lisäksi on muistitietoa kerätty myös Alahärmästä.
Sihvon ensimmäisen tarinan mukaan Suomen Laulun ja Ylioppilaskunnan laulajien pojat olisivat yhteistoimin päättäneet kirjoittaa Järviluoman nimissä Pohjalaisia-näytelmän. Todellisuudessa kertomus, joka ei vaikuta kovin realistiselta, saattaa viitata Eteläpohjalaisen kotiseutuyhdistyksen järjestämään kansanlaulujen keräysmatkaan.  (2)
Tähän Kauhavalle 1907 suunnattuun retkeen osallistuivat Järviluoman lisäksi Toivo Kuula ja Ernst Niemi. Muistitiedon mukaan viimeksi mainitut olisivat auttaneet Järviluomaa näytelmän teossa sijoittamalla käsikirjoitukseen kansanlauluja. Näytelmän käsikirjoitus olisi siis jo tällöin ollut olemassa, mikä hyvinkin voi pitää paikkansa. (3)
Toisen epävarmasti kerrotun tarinan mukaan Pohjalaisten kirjoittaja olisi ollut Alavuden entinen nimismies Janne Myllykangas. Hänen omaisensa eivät kuitenkaan ole vahvistaneet tietoa. Häntä ei voi pitää kirjoittajana siitäkään syystä, että Alajärvellä syntyneenä ja Alavudella toimineena hänellä tuskin oli yksityiskohtaista tietoa näytelmään sisältyneistä Lapuan laista tai Härmänkylän tapahtumista.
Kolmannen kertomuksen mukaan Järviluoma olisi käyttänyt Pohjalaisiinsa jonkin nuorena keuhkotautiin kuolleen naisen käsikirjoitusta. Kertomus kuvastaa sikäli todellisuutta, että Pohjalaisten kirjoittamiseen liittyy keuhkotauti traagisena osana: näytelmän todennäköinen kirjoittaja Anton Kangas sairasti tätä tautia ja kuoli siihen. Naisten vaatimaton koulutustausta huomioon ottaen tarina tuskin pitää tältä osin paikkansa.
Edellisten lisäksi on kaksi samansuuntaista kertomusta, jotka molemmat kuvaavat varsin todenmukaisesti näytelmän syntyä ja ovat lisäksi peräisin ensiesitysten ajoilta. Näistä ensimmäisen kertoi erään nimeltä tuntemattoman korkean hallintovirkamiehen puoliso. Hänen mukaansa Artturi Järviluoma olisi opiskeluaikanaan asunut härmäläisen pojan kanssa. Poika olisi sitten kuollut, mutta häneltä olisi jäänyt Pohjalaisten käsikirjoitus, jonka Järviuoma oli saanut haltuunsa ja ominut itselleen. (4)
Lapuan laki

Lapuan lain nimiölehti

Toisen Ritva Pipisen Alahärmästä keräämän aineiston mukaan Anton Kangas, joka todennäköisesti toimi Järviluoman kotiopettajana, olisi kirjoittanut näytelmän Härmäläisiä. Sen käsikirjoituksen Järviluoma olisi kuitenkin ottanut Kankaalta ja muuttanut Pohjalaisia-nimiseksi.
Antonin aikalainen, jääkärivärvärinä ja kunnallisena luottamusmiehenä toiminut Antti Hilli, joka oli tullut seuraamaan Pohjalaisten ensiesitystä Lapualle, tunnisti näytelmän samaksi kuin Kankaan Härmäläisiä. Tunnistusta helpotti luultavasti se, että teoksen yksi esikuva Jussi Porre, joka näytelmässä esiintyi Antti Hankana, oli Antti Hillin eno. Kun Hilli oli Antonin naapuri, hänen voi olettaa tunteneen Härmäläisten käsikirjoituksen sisällön. (5)
Vasta1970-luvulla Hannes Sihvo ja Martti Asunmaa käsittelivät tutkimuksellisin periaattein erilaisten kertomusten problematiikkaa. Huhujen kirjavuuden takia kumpikin silti päätyi edelleen Järviluoman kannalle. Samoin menettelivät Heikki Ylikangas ja Alahärmän pitäjänhistorian kirjoittaja Eero Kojonen – heistä tosin jälkimmäinen näyttää myöhemmin ainakin osaksi muuttaneen käsitystään. (6)
Lähestyttäessä vuosituhannen vaihdetta Lauri Koskela piti mahdollisena, ettei Järviluoma ollut Pohjalaisten kirjoittaja. Vähän myöhemmin Raija Pesonen-Leinonen ihmetteli, miten Järviluoma oli lyhyessä, vain noin kahdessa kuukaudessa kyennyt luomaan mestariteoksen muun tuotannon ollessa varsin vaatimatonta. (7)
Alahärmäläinen äidinkielen opettaja Ritva Pipinen esitti 2007 sen verran vahvoja perusteita sekä Järviluoman tekijyyttä vastaan että Anton Kankaan kirjoittamisen puolesta, että Reino ja Timo Kallio saattoivat ryhtyä etsimään väitteille lisää tieteellisiä perusteluja. Heistä ensin mainittu toi esille Lapuan lain merkityksen Pohjalaisten sisällössä, kun taas jälkimmäinen keskittyi Anton Kankaan elämänvaiheisiin ja näytelmän teemoihin.
Kallioiden  ja osin omienkin tutkimusten perusteella professori Pentti Paavolainen päätyi käsitykseen, että on hyvin todennäköistä ellei suorastaan varmaa, että Artturi Järviluoma ei ole kirjoittanut Pohjalaisia. Anton Kangas on Paavolaisen mukaan näytelmän todennäköinen kirjoittaja. Toisaalta Härmän seudulta kerätty muistitieto ei tiettävästi ole esittänyt Kankaan lisäksi ketään toistakaan Pohjalaisten tekijäksi. Kangas tunsikin poikkeuksellisen hyvin Härmänkylän paikalliset olot ja tapahtumat sekä Lapuan lain käytännön, kuten myöhemmin tulee esille. (8)
Kankaan alkuperäinen Härmäläisiä-teos ei kuitenkaan ole tallessa – sen olemassaolo perustuu pariin muistiin merkittyyn suulliseen lähteeseen. Vaikka niiden perusteella hänen osuuttaan voi tieteellisesti pitää lähinnä vain hyvin todennäköisenä, on Kangas tästä huolimatta nähtävä Pohjalaisten todellisena kirjoittajana, koska suullisia lähteitä täydentävät merkittävästi vahvat aihetodisteet (seuraavan luvun kohdat 1–20). Härmäläisten alkuperäisen käsikirjoituksen löytymiseen on enää vain teoreettinen mahdollisuus.
Kun Järviluomalle vieras aines on siroteltuna käsikirjoituksen eri puolille, siitä on pääteltävissä, että Pohjalaisia-draama sai oleellisimman rakenteensa, sisältönsä, roolihahmonsa ja juonensa Härmäläisiä-näytelmän käsikirjoituksesta. Juuri Anton Kankaan henkilökuvaan liittyvät ne ulkoiset ja kirjalliset edellytykset, jotka mahdollistivat ensin Härmäläisiä-näytelmän ja sitä kautta Pohjalaisia-draaman sisällön kirjoittamisen.
Muitakin puutteita lähdeainekseen sisältyy. Niinpä ei voida yksityiskohtaisesti selvittää, millaisissa oloissa Härmäläisten käsikirjoitus siirtyi Kankaalta Järviluomalle. Epävarmuus käsikirjoituksen vaiheista ei kuitenkaan palauta viimeksi mainittua kirjoittajaksi, sillä muut tosiseikat puhuvat hänen kirjoittamistaan vastaan. Sitä paitsi tämäntapaisista luovutuksista ei välttämättä tehdä dokumentteja.
Seuraavassa luvussa keskitytään niihin perusteluihin, joiden avulla on päätelty Pohjalaisten todellinen kirjoittaja. Kun Järviluoman ja Kankaan lisäksi ei ole tiedossa muita nimeltä mainittuja varteen otettavia kirjoittajaehdokkaita, tarkastellaan seuraavassa luvussa Pohjalaisten syntyä vain näiden kahden kirjoittajan näkökulmasta. Koska perusteluissa joudutaan käsittelemään erilaisia ja toisistaan riippumattomia aiheita, on eri näkökohdat selvyyden vuoksi numeroitu.

 

Anton Kangas vastaan Artturi Järviluoma 

1. Pohjalaisia-näytelmän yhteiskunnallisena kehyksenä on Lapuan laki eli Lapuan vuoden 1843 hallitussääntö ja kylänasetus, joka oli voimassa ainoastaan tässä emäpitäjässä ja sen kappeleissa. Pohjalaisissa mainitaan hallitussääntö kaksi kertaa oikealta nimeltään ja lisäksi siinä käsitellään yksityiskohtaisesti lain sisältöä.
Vaikka Lapuan laki oli painettu 1844, se oli silti jo Pohjalaisten synnyn aikoihin varsin harvinainen, koska sen mukaan ketään ei enää ollut tuomittu 1800-luvun lopulta lähtien. Lapuan laista ei myöskään ollut julkaistu tutkimuksia ennen 1900-luvun jälkipuoliskoa eikä siitä kirjoitettu sanomalehdissä 1900-luvun alussa.
Lapuan laki olikin pitkään bibliografinen harvinaisuus, eikä edes Helsingin yliopiston kirjasto ollut sitä luetteloinut. Vaikka Lapuan lakia säilytettiin sen kokoelmissa (ryhmässä pienpainatteita 1800-luvulta), oli sitä puutteellisen luetteloinnin takia vaikea löytää. Ja sitä paitsi: mitenkä ulkopaikkakuntalaiset kuten Järviluoma olisivat 1913 ymmärtäneet lakia edes etsiä, kun sen sisältö ja käytäntö eivät kuuluneet yleisen tietämyksen piiriin Suur-Lapuan ulkopuolella. Lapuan laista onkin vasta hiljattain otettu näköispainos Internetiin. (9)
Tietämättömyys Lapuan laista sulkee pois kaikki ne kirjoittajaehdokkaat, jotka eivät sitä tunteneet, koska laki ja sen toteutus ovat keskeinen osa näytelmää. Lapuan lain toteuttama oikeusprosessi kokonaisuudessaan edellytti tietojen saamista myös alkuperäisistä käräjäpöytäkirjoista. Näiden vaatimusten takia kirjoittajaehdokkaiden määrä supistuu oleellisesti ja ulottuu lähinnä vain Suur-Lapuan alueelle.
Alavutelainen Artturi Järviluoma on tuskin ennen vuotta 1914 voinut tutustua Lapuan lain käytäntöön. Hänen tiedetään oleskelleen entisen Suur-Lapuan kunnista vain ”muutamia päiviä” Kauhavalla, missä hän oli keräämässä kansanlauluja. Mikään ei viittaa siihen, että tällä Eteläpohjalaisen kotiseutuyhdistyksen keräysmatkalla 1907 olisi koottu muuta kansanperinnettä kuin lauluja.  (10)
Härmänkylässä syntyneenä ja siellä kasvaneena Anton Kankaalla oli sen sijaan omakohtaista kosketusta Lapuan lakiin, joka oli vielä voimassa hänen lapsuudessaan.
2. Hallitussäännön pykälien yksityiskohtainen tuntemus ja käsittely edellyttivät kirjoittajalta syvällistä juridista asiantuntemusta sekä poikkeuksellisen henkilökohtaista suhdetta oikeuslaitokseen. Sellaista ei Järviluomalla juuri ollut, mutta kylläkin Anton Kankaalla, jonka isä ja veli olivat pitkäaikaisia kihlakunnanoikeuden lautamiehiä. Antonin isä Kaapo Kankaanpää oli lautakunnan jäsenenä ollut tuomitsemassakin Lapuan lain mukaan. (11)
3. Alavudella ei ollut voimassa öistä ulkonaliikkumiskieltoa, joten sen täytyi olla vierasta Järviluomalle. Lapualla ja sen kappeleissa ulkonaliikkumiskieltoa sen sijaan toteutettiin, ja myös Pohjalaisten teksti puhuu siitä. Öisen ulkonaliikkumiskiellon huippukausi Suur-Lapualla tapahtui nälkävuosia edeltäneinä vuosikymmeninä, mutta tuomioita jaeltiin vähentyneesti senkin jälkeen. Kaikkiaan Suur-Lapuan käräjillä sakotettiin ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta pääasiassa nuoria 432 kertaa. Tällaiseen historialliseen tietoon Järviluomalla – toisin kuin Kankaalla – ei 1900-luvun alussa ollut mahdollisuutta, koska harvinainen Lapuan laki oli tällöin jo pois käytöstä. (12)
7.pykälä

Hallitussäännön 7. pykälä. Pohjalaisten Harrin Erkki:”Siihen (purpurin soitto) saakin loppua tältä päivältä, että ehditte kymmeneksi kotihinne, niinkuin pitäjän laki määrää.”

4. Lapuan hallitussäännön 9. pykälä määräsi kolmen ruplan sakon sille isännälle, joka salli lastensa ja palvelusväkensä olla poissa hyödyllisestä työstä, ja samalla sakolla uhattiin niitä, jotka kuluttivat päiviään laiskuudessa ja irstaisuudessa. Tähän joutilaisuuspykälään viittaa käsikirjoituksen ensimmäisen version toisen luvun alussa oleva palveluspiika Sannan puheenvuoro: ”Ei nyt enää uskalla rokulia pitää, kun pitäjän uusi laki määrää siitä sakkoa.”
Joutilaisuuspykälät olivat pitäjänlaeissa ja -sopimuksissa harvinaisia, sillä Etelä-Pohjanmaallakin niitä toteutettiin Lapuan lisäksi vain Mustasaaressa ja Laihialla. Suur-Lapua käräjillä määrättiin rangaistuksia joutilaisuudesta pitkälti yli kaksisataa kertaa, pääasiassa ennen 1860-luvun nälkävuosia, mutta muutamia vielä 1880-luvulla. Kankaalle uusi laki eli hallitussääntö oli luonnollisesti tuttu, mutta Järviluomalle vieras. Mahdollisesti juuri asian outouden takia viimeksi mainittu jätti joutilaisuuskysymyksen painetusta versiosta kokonaan pois. Sanna-piian nimenkin Järviluoma vaihtoi myöhemmin Liisaksi.  (13)
5. Vaikka Pohjalaisten paikannimiä esiintyy yksittäisesti eri alueilla, vain Härmän seudulle on sijoitettavissa näytelmän kaikki eteläpohjalaiset tunnistettavat paikan- ja henkilönimet, myös harvinaiset. Niinpä esimerkiksi Suomen ainoaan Karri-nimiseen taloon – nimen Järviluoma tosin muutti Harriksi – oli saatu emäntä Härmän Hillistä.
Vanginkuljettaja Koljolan nimi, joka on tässä muodossa Etelä-Pohjanmaalla tuntematon, lienee muunnos Kojolasta. Heikkilän kylän Holman ja Kojolan talot olivat 1870-luvulla ”järjestyksenpidon tukikohtia”, joihin kuljetettiin vangittuja häjyjä Kauhavalta ja Härmästä. Vaasan vankilaa nimitettiin puolestaan ”Vaasan Heikkiläksi”, mikä viitannee Holmaan ja Heikkilän kylään. (Vaasan vankilan lähellä ei sijainnut Heikkilä-nimistä paikkaa.)
Myös teoksen muut tärkeimmät roolihahmot ja niiden esikuvat ovat löydettävissä Alahärmästä. Kankaan Härmäläisten tekstissä häjy Holman Köysti esiintyi jopa omalla nimellään, sillä Alahärmässä tunnettiin tämännimisiä puukkojunkkareita kaksi: Kustaa Holma (1838–1908) ja hänen poikansa Juho Kustaa (1868–98). Järviluoma muutti näytelmässä Holman Köystin nimen Karjanmaan Köystiksi.
Antti Hilli tunnisti luultavasti juuri enonsa roolin perusteella tuoreeltaan, että kyseessä oli Anton Kankaan näytelmä Härmäläisiä. Tämän takia hän ja kyläläiset elivät vuosikymmeniä siinä uskossa, että Pohjalaisia-näytelmän oli kirjoittanut Anton Kangas. Se oli kylän julkinen salaisuus. Jos kirjoittaja olisi ollut joku muu paikkakuntalainen, se olisi kyllä paljastunut, koska muun muassa Antonin veli Kaapo Kaaponpoika, joka näytti näytelmässä saaneen samannimisen roolin, jatkoi isänsä jälkeen Kankaanpään isännyyttä.
Alla olevaan karttaan on sijoitettu ne Pohjalaisten henkilö- ja paikannimet, joilla on vastine Härmänkylän seudulla. Tällaista nimistön keskittymää ei löydy mistään muualta Etelä-Pohjanmaalta.
Kun Järviluoman ei edes tiedetä käyneen Härmässä ennen näytelmän valmistumista, ei hänellä siksi ole ollut edellytyksiä käyttää Pohjalaisissa härmäläistä nimistöä tai roolihahmoja. (14)

 

Pohjalaisten henkilö- tai paikkanimet Härmänkylän seudulla

 karttauusi

Karttaan on useista Vainionpään, Luoman ja Mattilan talojen tai torppien nimistä merkitty ainoastaan Kankaanpäätä lähimpänä sijainneet. Anton Kankaan ja nimismies Otto Chorinin kotitalojen nimet (Kankaanpää ja Kauppi), joilla ei ole vastineita Pohjalaisissa, on vahvennettu. Mahdollisen tunnistamisen estämiseksi Kangas ei ole käyttänyt nimistössä lähiympäristönsä nimiä, sen sijaan roolihahmoja on saatu myös naapurustosta. Pystysuora katkoviiva tarkoittaa Lapuanjokea ja sen levennys Haapajärveä. Kartan on piirtänyt Timo Kallio. Piirroksessa on hyödynnetty Kansalaisen karttapaikan paikannimistöä.

6. Teoksen uskonnolliset keskustelut herätys- ja raittiusliikkeistä vastaavat Alahärmän seurakunnan tapahtumia. Pohjalaisissa kerrotaan raittiusjulkaisuista, joilla pitäjäläisiä valistettiin kirkon välityksellä. Alahärmässä julkaisut olivat ajankohtaista 1870- ja 1880-luvulla, kuten Eero Kojosen Alahärmän historiasta ilmenee. Kankaalle raittiusvalistus ja uskonnolliset herätysliikkeet olivat tuttuja erityisesti siksi, että hänen isänsä oli pitkäaikainen kirkonisäntä, jonka tehtäviin kuului nimenomaan seurakunnan käytännöllisten asioiden hoito. Myös Alahärmän nuorisoseurassa, johon Kankaan perhe kuului, käytiin vuosisadan vaihteessa hyvin vilkasta raittiuskeskustelua. Järviluoma ei olisi 1900-luvun alun oloissa voinut saada tarkkoja tietoja Alahärmän kirkollisista vaiheista muuten kuin käymällä siellä paikan päällä. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt.
Pohjalaisissa käydyt herätysliikekeskustelut soveltuivat erityisen huonosti Alavudelle, josta puuttuivat näytelmässä keskeisesti esiintyvät körttiläiset lähes tyystin. Lapuan seudulla esiintyivät uusina herätysliikkeinä alahärmäläisen Jakob Wallenbergin perustama vasulaisuus sekä suppea-alainen ylikojoslaisuus, joiden vaikututukset eivät ulottuneet Alavudelle saakka mutta jotka molemmat sekä lisäksi vielä renqvistiläisyys mainitaan Pohjalaisissa. Kun vasulaisuus ja ylikojoslaisuus painottuivat toiminnallisesti jo 1800-luvun ensipuoliskolle, ne olivat alavutelaiselle Järviluomalle kaukaisia aiheita, jos hän niistä alueen paikallishistoriaa tuntemattomana mitään edes tiesi.  Kaikki Lapuan seudun herätysliikkeet olivat sen sijaan Kankaalle hänen isänsä luottamustoimen takia tuttuja, sillä kirkollisissa piireissä niistä puhuttiin, niitä vastustettiin tai jopa kauhisteltiin.  (15).
7. Alahärmän Otto Chorin oli ainoa 1800-luvun eteläpohjalainen nimismies, joka tapettiin puukkojunkkariaikana. Lisäksi Lapuan lain toteuttamisesta vastanneista nimismiehestä ainakin kolmea muuta vastaan tehtiin murhayritys. Myös Pohjalaisissa vallesmanni surmattiin. Chorinin henkilökuva ja surmaamistapa puukotus ovat lähes identtiset näytelmän tekstin kanssa.
Tällainen identtisyys voi muodostua ainoastaan tapauksen tarkasta tuntemisesta, ei esimerkiksi ylimalkaisten huhujen tai toisten kertomusten perusteella. Surman aikaan 13-vuotiaalla Kankaalla – toisin kuin Järviluomalla  – oli siten omakohtaista tietoa Chorinin vuonna 1880 tapahtuneesta taposta. Antonin koti sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä surmatun nimismiehen talosta, josta oli lähimain sama matka myös Jussi Porren ja Antti Hillin kotitaloihin. (16)
Kirjallisuudessa aikaisemmin mainitulla nimismiehellä Theodor Westerstrandilla ei ole todistuspohjaista asiayhteyttä Pohjalaisten vallesmanniin. Maakunnassa oli nimittäin lukuisia muitakin samanlaisia, väkivaltaisia ja röyhkeitä nimismiehiä, joihin Westerstrandista tehty kuvaus sopi yhtä hyvin. Hän näyttääkin tulleen valituksi näytelmän nimismieheksi lähinnä vain siksi, että oli kotoisin Järviluoman entiseltä kotipaikkakunnalta. Nimismiehistä siten ainoastaan Otto Chorin tapettiin kuten Pohjalaisten vallesmanni. (17)
8. Näytelmässä Antti Hangan pakoyritys vastaa asiallisesti Jussi Porren vastaavaa tositapausta Härmänkylässä. Kun muistitiedon mukaan Jussi Porrea vietiin Härmän käräjille, hän karkasi Kotoluhdassa vanginkuljettajalta “hilut kintuissaan”. Kotona isä sanoi kuitenkin, että jokaisen miehen pitää vastata omista teoistaan. Siksi Jussi antautui viranomaisille.
Järviluoma tuskin olisi voinut saada tietoa nimenomaan tästä taposta, koska se tapahtui lähes neljäkymmentä vuotta ennen Pohjalaisten ensiesitystä ja henkirikoksia Härmässä tapahtui 1800-luvun lopulla kymmeniä. Anton Kangas kyseisen tapon sen sijaan tunsi, koska se tapahtui naapuritalossa hänen kotikylässään. Jussi Porren pakoyrityksestä on merkintä myös käräjäpöytäkirjassa. (18)
9. Alavus ei varsinaisesti kuulunut puukkojunkkaripitäjiin, vaikka henkirikollisuus sielläkin oli hiukan koholla. Pohjalaisissa mainittu toisten hevosten luvaton ajelu, josta Lapuan hallitussääntö määräsi viiden ruplan sakon (§ 14), oli Härmässä hyvin yleistä, mutta Alavudelta sellaisesta ei ole asiakirjatietoja. Järviluoma ei siten ole voinut saada – päinvastoin kuin Kangas – henkilökohtaisia kokemuksia puukkojunkkareitten toiminnasta ja siitä motiivia kirjoittamiselleen. Lisäksi Lapuan suurpitäjässä sakotettiin muun muassa meluisista kokoontumisista, luvattomista tansseista ja kutsumattomista häävieraista (§:t 10–13). (19)
10. Samansuuntaisilla kertomuksilla on painoarvoa, jos niitä syntyy eri tahoilla ja toisistaan riippumatta. Kun Alahärmässä oltiin varmoja Anton Kankaan osuudesta Pohjalaisten syntyyn, niin myös kulttuuriväen keskuudessa Helsingissä epäiltiin Järviluoman tekijyyttä ensiesityksistä lähtien.
Niinpä Järviluoman tuttavien tytär Salli Peltonen (s. 1898) oli kysynyt kirjailijalta suoraankin sellaisen huhun todenperäisyyttä, että näytelmän olisi todellisuudessa kirjoittanut joku ”kuollut kirjailijaplanttu”. Vaikka kyseessä on kulttuuriväen sisäpiiritietoa – Salli Peltosen puoliso, professori Jaakko Paavolainen oli tunnetun kirjailijan Olavi Paavolaisen serkku – ei Järviluoman vastausta tiedetä.
Paavolaisilta peritty muistitieto viittaa selvästi Anton Kankaaseen. Suur-Lapualta ei näet Kankaan lisäksi ollut lähtöisin ketään toistakaan tähän ajankohtaan sopivaa kuollutta kirjailijaa tai ylioppilasta. Muutenkin koko alueelta lähti yliopisto-opiskelijoita varsin vähän. Paavolaisten muistitieto muistuttaa edellisessä luvussa olevan korkea-arvoisen virkamiehen puolisolta saatua kertomusta.
Jotkut alavutelaiset opiskelijat epäilivät Järviluomaa ihan omien kokemustensa pohjalta. Järviluoma oli esitellyt tai ainakin puhunut heille jo ennen vuotta 1913 näytelmän käsikirjoituksesta ja nämä osasivat yhdistää sen Pohjalaisiin.
Neljäs erillinen lähde muodostuu Järviluoman kansakouluaikaisen luokkatoverin lausunnosta. Sen mukaan Järviluoma ei ole Pohjalaisia kirjoittanut, vaan sen teki hänen keuhkotautinen ylioppilas-kotiopettajansa. Keuhkotautisia ylioppilaita oli tähän aikaan maakunnassa korkeintaan muutama, sillä ylioppilaat olivat harvinaisia. Antonin elämänvaiheisiin sopi hyvin 1900-luvun alussa kotiopettajuus Alavudella (20)
Epäilykset ja muistihavainnot, etenkin kun niitä esiintyi eri puolilla, eivät synny aiheetta. Vaikka ne eivät erillisinä riitä todistamaan näytelmän kirjoittajaa, ne yhdessä vahvistavat Anton Kankaan tekijyyttä puoltavaa todistusaineistoa.
11. Pohjalaisissa Harrin ja Koljolan välisistä keskusteluista käy muun muassa ilmi, että paikkakunnalla tappelut olivat aivan jokapäiväisiä ja että murhia sattui kymmenkunta vuodessa. Kirjoittajan omasta kokemuspiiristä kumpuava pohdinta paljastaa näytelmän tapahtumapaikan, sillä murhaluku vastaa suunnilleen Härmän seudun vuotuista henkirikosten määrää nälkävuosien jälkeiseltä ajalta. Alahärmässä surmattujen kokonaismäärä oli tähän aikaan korkeinta tasoa koko Etelä-Pohjanmaalla, johon nähden Alavuden vastaavat luvut olivat varsin vaatimattomia. Alavudella henkirikollisuus nousikin näihin aikoihin vain vähän keskitason yläpuolelle.  (21)
12. Pohjalaisia näytelmän hyväksyminen Kansallisteatterissa tuotti suuria vaikeuksia. Käsikirjoitus herätti ilmeisesti epäilyksia, sillä alkuvuodesta 1914 uunituore teos toimitettiin arvioitavaksi Kansallisteatterin kirjalliselle jaostolle ilman tekijän ja näytelmän nimeä. Menettely oli poikkeuksellista. Vaikka Kansallisteatterin kirjallinen jaosto hyväksyi Pohjalaiset lopulta esitettäväksi, jaoston jäsenet eivät vielä 22.4. tienneet tekijän nimeä. Järviluoma ilmaantui ainoaksi tekijäksi vasta tämän jälkeen mutta kuitenkin hyvissä ajoin ennen kantaesitystä. Lehtimiehenä Järviluomalla saattoi olla mahdollisuus vaikuttaa siihen, että tekijäkysymys sai hänen kannaltaan edullisen ratkaisun. Kantaesityksen jälkeen näytelmän julkaiseminen kirjana Järviluoman nimissä ei enää tuottanut vaikeuksia.  (22)
13. Järviluoma kirjoitti teoksensa valmistuneen kahdessa kuukaudessa. Vaikka tällainen voi joissakin erityistapauksessa olla mahdollista, ei Helsingissä asunut Järviluoma ole tässä ajassa voinut hankkia niitä tosiasioihin perustuvia paikallisia tietoja, joita näytelmässä tulee esille. Järviluoma on omalla käsialallaan kirjoittanut näytelmän kahteen kertaan. Laajan käsikirjoituksen teknisen kirjoittamisen voi arvioida vieneen lähes koko ilmoitetun kirjoitusajan. Lisäksi on kolmas koneella kirjoitettu versio. Ei vaikuta uskottavalta, että Järviluoma olisi tässä ajassa ja oman leipätyönsä ohella kyennyt toimimaan myös tekstiä luovana kirjailijana. (23)
14. Järviluoma ei ollut kovin hyvin menestynyt opiskeluissaan, ja lakitiedon sekä matematiikan opinnotkin jäivät häneltä yliopistossa kesken. Kangas sen sijaan pääsi ylioppilaaksi normaaliajassa. Vaikka häneltäkin jäi yliopistollinen loppututkinto suorittamatta, hän kuitenkin onnistui saamaan kansakoulunopettajan viran Kangasniemeltä.
Kangas oli lisäksi laajasti perehtynyt aikansa kirjallisuuteen ja opiskellut sitä yliopistossa, joten hänellä oli hyvät edellytykset luoda korkeatasoinen kirjakielinen näytelmä. Hänen kodissaan harrastettiin kirjallisuutta, ja jo lukioajoista lähtien hän tutustui tuleviin tunnettuihin kirjailijoihin kuten Ilmari Kiantoon, Heikki Klemettiin ja Otto Manniseen. Kun Antonin pihapiirissä asusteli kuuluisa häjy Juha Erkinpoika, joka on jättänyt jälkeensä tunnetun kansanlaulun ”Minä olen Härmän Kankaanpäästä …”, kosketti puukkojunkkariuskin Antonia fyysisesti kovin läheltä. Se vaikutti luultavasti osaltaan hänen myötäsukaiseen asenteeseensa häjyjä kohtaan.
Kun Kangas opiskeli historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa Suomen kirjallisuutta, psykologiaa ja arabiaa, hän tutustui antiikin historiaan ja kirjallisuuteen kuten Homeroksen, Herodotoksen ja näytelmäkirjailija Plautuksen tuotantoon. Myös Pohjalaisissa näkyy tietynlaisia klassisia piirteitä. On muistettava, että vielä 1900-luvun alussa kirjallisuutta vakavammin harrastaneet suomalaiset olivat pääsääntöisesti ylioppilaita tai yliopistoa käyneitä. (24)
Härmän Kankaanpään seutu ennen vuotta 1937. Etualalla Juha Erkinpoika Jäärän eli ”pikkuusen ja häjyn” talo, joka oli ollut asumaton vuodesta 1908 alkaen. Taustalla Kaappo Kankaanpään talo. Kaappo oli Antonin veli. Näistä rakennuksista on jäljellä enää puori, jonka katolla tuolloin oli vellikello. Valokuvaaja Väinö Kankaanpää, kuvan omistaa Kaappo Kankaanpää.

Härmän Kankaanpään seutu ennen vuotta 1937. Etualalla Juha Erkinpoika Jäärän eli ”pikkuusen ja häjyn” talo, joka oli ollut asumaton vuodesta 1908 alkaen. Taustalla Kaappo Kankaanpään talo. Kaappo oli Antonin veli. Näistä rakennuksista on jäljellä enää puori, jonka katolla tuolloin oli vellikello. Valokuvaaja Väinö Kankaanpää, kuvan omistaa Kaappo Kankaanpää.

15. Kun Kangas oli innokas nuorisoseuramies ja fennomaani, hänen kirjoittamiselleen on löydettävissä motiivi: hän uskoi näytelmän pääsevän mukaan seurojentalojen ohjelmallisiin iltamiin, joissa hän piti kansallismielisiä esitelmiä ja puheita. Järviluoma oli taas pikemmin musiikkimies, joka onnistui kohottamaan Alavuden musiikkielämän kokonaan uudelle tasolle. (25)
16. Järviluoma on haastattelussa 1937 korostanut kansanlaulujen merkitystä Pohjalaisten syntyvaiheissa ja maininnut, ettei näytelmää olisi ehkä syntynyt, ellei laulujen keräysmatkalla olisi saatu talteen huomattavaa määrää paikallisia lauluja. Näytelmän varsinaisesta tekstistä hän on sen sijaan vaiennut lähes kokonaan ja on selostanut tarkemmin vain yhtä yksityiskohtaa, nimittäin sitä, että hän sijoitti keräämistään kansanlauluista tietyn Siperiaan vietävän miehen (Antti Hangan) suuhun. Vaikka kansankuvaus on Pohjalaisten tekstin ehkä keskeisin aihepiiri, Järviluoma sivuuttaa sen vain sanomalla epämääräisesti: ”Kansatiede ei ollut aluksi kirjoittamisen motiivina, mutta lopulta minä jotenkin siitäkin innostuin”. (26)
17. Pohjalaisten kynänjälki poikkeaa voimakkaasti niistä näytelmistä, jotka ovat varmasti Järviluoman tekemiä, sillä Kangas käytti monipuolisemmin sanastoa, sanontoja ja kielikuvia, kuin niitä on Järviluoman suppeassa tuotannossa. Ei siten vaikuta uskottavalta, että Järviluoma olisi kyennyt lyhyessä ajassa luomaan mestariteoksensa, joka oli samalla hänen esikoisteoksensa. (27)
18. Kankaan kirjoittamisen puolesta puhuu myös Pohjalaisten maisemakuvaus, joka kertoo laajoista lakeuksista ja sellaisista tulvista, jotka hävittivät alleen kaiken. Nämä olivat nimenomaan ominaisia Alahärmälle. Sen sijaan Lapuanjoen yläjuoksulla Alavudella tulvat, jos niitä yleensä edes esiintyi, olivat Härmään nähden huomattavasti vaatimattomampia ja lakeudet pienimuotoisempia. (28)
19. Härmäläisten raivokkaaksi koetun luonteen takia huhuttiin yleisesti 1800-luvun lopulla, että heidän suonissaan virtasi annos mustalaisverta. Myös Juho Koskimiehen Lapuan historiassa 1908 viitataan tähän vanhaan asutustarinaan. Anton Kankaankin lähipiiriä mustalaiskysymys kiinnosti, koska esimerkiksi hänen serkkunsa Esa Eetu Takala oli laatinut opinnäytteen Pietarsaaren kihlakunnan mustalaiskysymyksestä. Pohjalaisissa tämä asia tulee esille siten, että näytelmän Antti Hanka kiistää puheenvuorossaan väitteen pohjalaisten mustalaisverestä, kun Kaisa ihmeteltyään liiallisia puukotuksia tätä asiaa häneltä kysyy. Me olemme ”kyrön kansaa, vain vähän on sekoituksia”, lausuu Antti.
Anton Kangas piti välttämättömänä oikoa väittämää heimonsa verenperinnöstä, koska se kohdistui erityisesti härmäläisiin. Sen takia hän käsitteli tätä asiaa myös näytelmänsä käsikirjoituksessa. Artturi Järviluoma saattoi sen sijaan nähdä koko yleisesti halveksittuna koetun romanikysymyksen häpeällisenä, sillä se tappeluineen voitiin yhdistää hänenkin kotiseutuunsa. Mahdollisesti juuri tämän takia Järviluoma jätti mustalaisperimän painetusta versiosta pois. (29). Lisäksi alkuperäisessä tekstissä pohjalaisten tilalla oli luultavasti ollut sana härmäläiset, jonka Järviluoma oli aluksi kopioinut teoksen otsikon mukaisesti pohjalaisiksi. Kun myös kyröläiset ovat pohjalaisia, syntyi ristiriita, jonka Järviluoma ratkaisi poistamalla koko tekstin painetusta teoksesta.
20. Järviluoma muutti Pohjalaisissa seuraavat Härmäläisten alkuperäiset roolihahmot toisiksi (suluissa Pohjalaisten vastaava): talollinen Erkki Karri sekä hänen lapsensa (Harri), Mäkiluoman muori (Hilapielen Heta), häjy Holman Köysti (Karjanmaan Köysti), Luoman suutari (Niemen suutari) sekä palveluspiika Sanna (Liisa). Nimien vaihdokset, joita ensimmäisessä versiossa on yhteensä kymmenittäin, Järviluoma teki yliviivaamalla alkuperäiset nimet ja kirjoittamalla niiden päälle lyijykynällä uudet.
Miksi kirjailija ryhtyi näin työlääseen tehtävään?  Yhtenä vaihtoehtona saattoi olla Järvluoman pyrkimys katkaista Pohjalaisten mielleyhteydet alkuperäiseen Härmäläisteokseen. Tämä näkyi esimerkiksi palveluspiika Sannan tapauksessa. Hänellä oli tärkeä rooli näytelmän lopussa Jussin silmien sulkemisessa, mikä helposti jäi ihmisten muistiin pitkäksi aikaa. Sannan vaihtaminen Liisaksi vaikeutti tätä yhteyttä alkuperäisversioon, ja samaa tehtävää palveli periaatteessa myös aika: ennen kuin Pohjalaisia esitettiin ensi kerran näyttämöllä, oli Härmäläisten käsikirjoituksen valmistumisesta ehtinyt kulua alun toistakymmentä ja Kankaan kuolemastakin miltei tasan kymmenen vuotta. (30)

 

Yhteenveto

Edellä olevien perusteiden kokonaisuus huomioon ottaen on mahdotonta ajatella helsinkiläistynyttä Artturi Järviluomaa Pohjalaisten kirjoittajaksi, koska teoksen koko asiasisältö eli sekä yhteiskunnallinen että kirkollis-uskonnollinen kehys, aiheet, tapahtumat ja paikannimet pohjautuvat 1800-luvun Härmänkylään ja sen lähiympäristöön. Näiden Alahärmän kylien paikallisia oloja kirjailija ei lainkaan ollut ennen teoksen ilmestymistä tutkinut eikä hän ollut niissä edes käynyt. Siksi hän ei myöskään ole voinut härmäläisten ongelmiin yksityiskohtaisesti perehtyä. Järviluomalta puuttuivat näin ollen ulkoiset edellytykset laatia näytelmä, koska yksin jo siihen liittyvien tietojen kerääminen 1900-luvun alun olosuhteissa vaati ehdottomasti paikkakunnalla käyntiä ja Härmänkylän paikallishistorian tarkkaa selvittämistä.
Koska näytelmän tapahtumapaikka eli Härmänkylä lähitienoineen oli Järviluoman kokemuspiiriin kuulumatonta ja hänelle vierasta aluetta, on siksi kutakuinkin varmaa, ettei häntä voi mitenkään pitää Pohjalaisten varsinaisena kirjoittajana. Ei Järviluoman kirjoittamista puolla edes painetussa Pohjalaisia-teoksessa ilmoitettu tekijyyskään, koska sekin syntyi jälkijättöisesti sellaisen näytelmän pohjalta, jonka syntyvaiheet on kiistanalaisina kyseenalaistettu. Samoin kaikki tämän artikkelin alussa esitetyt kertomukset lähtivät siitä, että Pohjalaiset oli kirjoittanut joku muu kuin Järviluoma.
Lukuun ottamatta teoksen otsikkoa Pohjalaisten tekstissä ei esiinny kertaakaan sanaa pohjalaisia. Syy on luultavasti se, että teoksen tapahtumapaikkana on ainoastaan yksi kylä lähiympäristöineen eikä koko maakunta. Tämäkin esimerkki viitannee siihen, että näytelmän nimi on lisätty jälkeenpäin. Härmäläisten alkuperäinen käsikirjoitus on tosin kadonnut, mutta se on voitu myös hävittää – viimeksi se näyttää olleen Järviluoman hallussa. Alkuperäisen käsikirjoituksen korvaa kuitenkin Järviluoman omalla käsialallaan kirjoittama kirjakielinen kopio, josta muokattua Pohjalaisten versiota Antti Hilli ja pari muutakin kertojaa piti samana kuin alkuperäistä näytelmän käsikirjoitusta.
Kun näytelmän keskeisin asiasisältö liittyy Härmän seudulle, on teoksen kirjoittajakin etsittävä sieltä. Anton Kankaan tekijyyden puolesta puhuvat vastaansanomattomasti eri puolilla (Alahärmässä, Alavudella, Helsingissä) syntynyt muistitieto, hänen avainasemansa lautamiehen ja kirkonisännän poikana sekä hänen kirjallisuusopintonsa yliopistossa. Kangas viettikin lapsuutensa ja nuoruutensa Pohjalaisten näkökulmasta katsottuna tapahtumien keskiössä Alahärmässä. Hänen lisäkseen paikkakunnalla ei ollut tänä aikana ketään toistakaan tarvittavat kriteerit täyttävää kirjoittajaehdokasta eikä sellaista ole edes esitetty. Siksi Kankaan tekijyyttä näytelmän tekstin laatijana on pidettävä jokseenkin varmana.
Vaikka Kankaan osuus Pohjalaisten kirjoittajana merkittiin Alahärmässä muistiin vasta joskus 1960- tai 1970-luvulla, melkoinen osa Kankaan aikalaisia oli vielä tällöin elossa tai vasta aivan hiljattain kuollut. Esimerkiksi avaintodistaja Antti Hilli eli 1970-luvun alkuun saakka, ja samoin Kankaan tyttäreen oli pidetty pitkään säännöllistä yhteyttä. Kuvaavaa on, että kun alun perin Järviluoman tekijyyteen uskonut Ritva Pipinen avioitui Alahärmään, hänen kenties ensimmäisiä väittelyitään aviopuolisonsa kanssa koski Pohjalaisten kirjoittajaa. Asiaa tutkittuaan Pipinen joutui muuttamaan käsityksensä Kankaan hyväksi, ja sama tapahtui myöhemmin myös tämän artikkelin kirjoittajalle.

 

Lähteet

  • Asunmaa, Martti, Pohjalaisia-näytelmän syntyperinteestä. Kaltio 4/1979.

*       Hallitussääntö ja Kylän Asetus, Lapuan Pitäjäsä, laitetut wuonna                     1843. Waasa 1844.http://www.doria.fi/handle/10024/85124/browse?                   order=DESC&rpp=20&sort_by=3&etal=-1&offset=20&type=dateaccessioned

  • Huttunen, Lassi. Etelä-Pohjanmaan henkirikollisuudesta vv. 1749–1900.  Historiallinen arkisto 56. Helsinki 1958.

*       Järviluoma, Artturi, Pohjalaisia, Porvoo 1978.

*        Kallio, Reino, Häiriköintiä ja henkirikoksia. Helsinki 2009.

  • Kallio, Reino, Järviluoman Pohjalaisiin liittyy mysteeri. Härmän Joulu 2012. http://www.ess.fi/?article=396595
  • Kallio, Reino, Kansannäytelmään Pohjalaisia liittyy mysteeri. https://historiatieto.wordpress.com/kansannaytelmaan-pohjalaisia-liittyy-mysteeri/
  • Kallio, Reino, Pohjanmaan suomenkielisten kylien oltermannihallinto. Jyväskylä 1982.
  • Kallio, Reino, Uuden sivistyksen nousu. Etelä-Pohjanmaan historia V. Vaasa 1988.
  • Kallio,Timo, Anton Kangas – Pohjalaisten pääkirjoittaja. Eteläpohjalaiset Juuret 1 / 2013, https://historiatieto.wordpress.com/anton-kangas-pohjalaisten-paakirjoittaja/
  • Kallio, Timo, Pohjalaisia-näytelmä – Kankaan Antonin Härmäläisiä. Härmän Joulu 2013. https://historiatieto.wordpress.com/anton/2013–2014.
  • Kojonen, Eero, Alahärmän historia II. Vaasa 2004.
  • Koskela, Lauri, Artturi Järviluoma, Suomalaisia kirjailijoita Jöns Buddesta Hannu Ahoon. Tammi 1990.
  • Koskimies, Juho, Lapuan pitäjään historia. Oulu 1908.
  • Lahdensuo, Jalo, Lapuan ensimmäinen kyläasetus. Kyrönmaa VII. Vaasa 1950.
  • Laurila, K.S., Kirjalliselta taistelurintamalta. Helsinki 1945.
  • Lehtinen, Erkki, Lapuan historia II. Vaasa 1984.
  • Pesonen–Leinonen, Raija. Artturi Järviluoman Pohjalaisia. Näytelmä, ooppera, elokuva. Joensuu 2008.
  • Pipinen, Ritva, Anttonin haamu Artturin ovella. Sanomalehti Vaasa 27.6.1981.
  • Pipinen, Ritva ”Pohjalaisia” Kankhanpään Antonin ”Härmäläisiä”. Härmän Joulu 2007.
  • Seppo, Juha,  Seurakuntaelämä ja uskonnolliset liikkeet Etelä-Pohjanmaalla 1809-1917. Etelä-Pohjanmaan historia VI. Vaasa 1987.
  • Sihvo, Hannes, Pohjalaisten syntyperinteestä, Kotiseutu, 1972.
  • Vaasa (sanomalehti) 1942.
  • Wikipedian hakusanat Pohjalaisia (näytelmä), Anton Kangas, Härmäläisiä.
  • Ylikangas, Heikki, Mennyt meissä. Suomalaisen kansanvallan historiallinen analyysi. Porvoo 1990.

Viitteet

  1. Vaasa 22.12.1942, Sihvo 1972, s. 218–223, R. Kallio 2012, s. 8–13, T. Kallio 2013–2014, s. 7–12.
  2. Sihvo 1972, s. 218.
  3. Kallio 2012, s. 10.
  4. Sihvo 1972, s. 218–220, T. Kallio 2013–2014, viite 30.
  5. Pipinen 2007, s. 27–29.
  6. Sihvo 1972, s. 222–223, Asunmaa 1979, s. 128–131, Ylikangas 1990, esim. s. 216, Kojonen 2004, s. 714–715. Myöhemmin joskus Ritva Pipisen artikkelin (2007) jälkeen Eero Kojonen näytti tulleen ainakin osaksi perääntyneen ajatuksistaan sanomalla, että Pipinen saattoi olla Kankaan osuudesta myös oikeassa. Ritva Pipisen kirjallinen viesti 12.12 2012 Reino Kalliolle, jolle myös Hillevi Tyni lähetti samansisältöisen viestin 14.10.2016.
  7. Koskela 1990, s. 130–131, Pesonen–Leinonen 2007, s. 78.
  8. Kallio 2013–2014, viite 17.
  9. Hallitus Sääntö 1844, Järviluoma 1978, s. 51, 109, R. Kallio 2012, s. 8–9. Vaikka Lapuan laki jaettiin 1840-luvulla jokaiseen talouteen, se oli 1960-luvun alussa niin harvinainen, että tämän kirjoittajan laudatur-työ uhkasi ”tyssätä” siihen, ettei mistään tahtonut löytyä painettua Lapuan lakia (1843).  Ensimmäinen sellainen löytyi Nurmon silloisen kunnansihteerin V.J. Talvitien yksityiskokoelmasta. Pitkällisten etsintöjen jälkeen laki löytyi lopulta myös Helsingin yliopiston kirjastosta. Laajoista arkistotutkimuksista huolimatta tämän kirjoittaja on tavoittanut niitä enintään puoli tusinaa. Kirjallisuudessakin on tästä laista lyhyt maininta ainoastaan Juho Koskimiehen pitäjänhistoriassa, jossa hän määritteli muutamalla rivillä Lapuan laki -käsitteen, mutta ei kerro sen sisältöä. Vaikka 50 vuotta aikaisemmin Lapuan lain voi otaksua olleen hiukan 1960-lukua yleisemmin saatavissa, on sen silti täytynyt olla jo Pohjalaisten kirjoittamisen aikoihin varsin harvinaisen. Vastenmielisyys Lapuan lain mukaisia käräjätuomioita kohtaan lienee osaltaan aiheuttanut sen, ettei sitä erityisemmin haluttu muistella silloin, kun venäläissorto koettiin suurimpana uhkana.
  10. Kallio 2012, s. 9.
  11. Kallio 2013, s. 50.
  12. Kallio 2009, s. 114, 122.
  13. Hallitussääntö § 9, Kallio 2009, s. 118, 122.
  14. Kallio 2012, s. 11–12, T. Kallio 2013, s. 10–11.
  15. Lehtinen 1984, s. 102–103, Seppo 1987, s. 66–72, Kallio 2013, s. 53.
  16. Kallio 2012, s. 11.
  17. Pesonen–Leinonen 2008, s. 38–39.
  18. Kallio 2012, s. 10.
  19. Kallio 2009, s. 80–81, 116.
  20. Pipinen 2007, s. 27–29,   Kallio 2013, s. 50–56,  T. Kallio 2013–14, erityisesti viite 17.
  21. Huttunen 1958, s. 130–168, Järviluoma 1978, s. 51, Kallio 1982, s. 253.
  22. Sihvo 1972, s. 219, T. Kallio 2013, s. 9.
  23. Sihvo 1972, s. 219, T. Kallio 213, s. 8–9.
  24. Kallio 2013, s. 50–52, T. Kallio 2013–14, s. 7.
  25. Kallio 2013, s. 52–54, T. Kallio 2013–14, s. 7–11.
  26. Laurila 1945, Pipinen 2007, s. 27–29,  Kallio 2013, s. 52–53, T. Kallio 2013–14, s. 9.
  27. T: Kallio 2013–2014, s. 7–9.
  28. Sihvo 1972, s. 218, Järviluoma 1978, s. 53, 167, T. Kallio 2013, s. 50.
  29. Koskimies 1908, s. 18, Kallio 2013–2014, viite 60a.
  30. Kallio 2012, s. 13.

Julkaistu Eteläpohjalaiset Juuret -lehdessä 3 / 2016. Tähän kotisivuversioon on lisätty viitteet ja tekstiin useita selventäviä täydennyksiä sekä kirjoitettu viimeiseen lukuun kohdat 4, 11, 19 ja 20 sekä loppuun yhteenvetoluku.

 

Reino Kallio

 

Tiivistelmä

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkistossa on säilynyt Järviluoman jäljentämänä Anton Kankaan näytelmä Härmäläisiä. Jo ulkoisesti tekstin huomaa kopioksi siitä, että käsikirjoitus on selvästi kirjoitettu puhtaaksi toisesta tekstistä ja tehty täysin valmiin näytelmän muotoon hyvällä käsialalla. Pitkää tekstiä ei ole paljon tarvinnut korjailla.
Aikalaistiedon mukaan Järviluoma ei ollut käynyt Härmässä ennen Pohjalaisten syntyä 1914.  Näytelmän tärkeät tapahtumat kuten nimismiehen surma, Antti Hangan pakoyritys, raittiusvalistus tai uskonnolliset ristiriidat, ovat kuitenkin yhdistettävissä Härmänkylän tai sen lähiympäristön vastaaviin tositapahtumiin. Samoin käsikirjoituksen kaikille henkilö- ja paikannimille löytyy vastineet Härmän seudulta. Koska Järviluomalle vieras aines kattaa koko teoksen, on hänen kylää ja sen historiaa tuntemattomana ollut itse mahdotonta luoda tuollaista tekstiä.
Pohjalaisten keskeisenä sisältönä on vuoden 1843 Lapuan laki. Se mainitaan näytelmässä pari kertaa oikealta nimeltäänkin ja sen pykäliä käsitellään useissa vuorosanoissa. Tämä Lapuan suurpitäjässä ja myös Härmässä voimassa ollut säädös oli jo 1900-luvun alussa bibliografinen harvinaisuus, koska sen perusteella ei ketään ollut enää pitkään aikaan tuomittu. Siksi mainitun lain sisällön ja toteutuksen on täytynyt olla alavutelaissyntyiselle mutta helsinkiläistyneelle Järviluomalle tuntematonta.
Järviluomaa ei siis mitenkään voi pitää hänen kokemuspiiriinsä kuulumattoman vieraan aineksen takia Pohjalaisten kirjoittajana. Tästä on uudempi tutkimus ollut jokseenkin varma. Sama koskee periaatteessa muitakin mahdollisia Suur-Lapuan ulkopuolisia kirjoittajaehdokkaita. Näytelmän ainoaksi todelliseksi tekijäksi jää näin ollen alahärmäläinen Anton Kangas, jonka teoksen Härmäläisiä Järviluoma omi nimiinsä.
Härmäläisnäytelmän alkuperäinen käsikirjoitus on tosin hävinnyt tai hävitetty, viimeksi se näyttää olleen Järviluoman hallussa. Käsikirjoituksen olemassaolosta on kuitenkin pari–kolme muistiin merkittyä suullista kertomusta. Lisäksi ainakin yksi aikalainen silminnäkijä on tunnistanut Härmäläisiä samaksi kuin Pohjalaisia.
Mikä sitten on Järviluoman osuus?  Hän on liittänyt keräämiään kansanlauluja näytelmään, muuttanut Kankaan kirjakielisen tekstin lievästi murteelliseksi, muokannut hiukan tekstiä sekä julkaissut käsikirjoituksen omissa nimissään Pohjalaisia-nimellä. Ehkä tunnistamisen estämiseksi hän on lisäksi vaihtanut viiden keskeisen roolihahmon nimet toisiksi. Lopuksi todettakoon, että Pohjalaisia-näytelmän tekijänoikeudet ovat kumoutuneet vuonna 2012.

 

 

 

%d bloggers like this: