Tiistenjoen Paavolan pelimanniveljekset

Perhetausta

Perälänmäellä Yli-Paavolan takalistossa varttui aikuiseksi seitsemänlapsinen sisarussarja, jonka kolmeen veljeen liitettiin etuliite peli, koska he olivat omana aikanaan taitavia soittajia. Peli-Jussi, Peli-Erkki ja Peli-Jaakko olivat sisarussarjan keskimmäisiä. Veljesten vanhemmat olivat talollisenpoika Erkki Matinpoika (s. 1788) Ylihärmästä sekä talollisentytär Anna Juhontytär (s. 1791) Yli-Paavolasta. Erkki ja Anna olivat 1815 saaneet luvan perustaa Yli-Paavolaan Perälän torpan.

Ylihärmän Uiton talosta Yli-Paavolaan vävyksi tulleen Erkki Matinpojan vanhemmat olivat talollinen Matti Mikonpoika ja Maria Juhontytär, kun taas Anna Juhontyttären vanhemmat olivat Yli-Paavolan vävy Juho Kustaanpoika Sipilä ja äiti Maria Juhontytär. Kun Paavolan suvussa ei tähän aikaan eikä juuri myöhemminkään – Lepistön sukuhaaraa lukuun ottamatta – ole ollut erityisiä taiteellisia lahjakkuuksia, voi olettaa, että veljesten musiikkiharrastukset tulivat nimenomaan Ylihärmästä, jossa etenkin viulunsoitto nousi vähän myöhemmin suoranaiseen kukoistukseen.

Torppari Erkki Matinpoika ei ollut pitkäikäinen, sillä hän kuoli keuhkotautiin 1827. Anna-puoliso hallitsi sen jälkeen Perälän torppaa vuosikausia, kunnes veljeksistä kolmanneksi vanhin Kustaa Adolf otti torpan haltuunsa. Hän oli veljeksistä ainoa aikuisikään päässyt, josta ei koskaan tullut soittajaa. Silti soittotaipumus periytyi hänen jälkipolvilleen, kuten Jouko Majaniemen esimerkki osoittaa. Vanhin poika Matti oli kuollut jo 20-vuotiaana ja nuorin Heikki pikkulapsena.  Lapsista vain yksi, isoäitinsä kaimaksi ristitty Maria oli tyttö.

 

Peli-Jussin värikkäät vaiheet

Peli-Jussi (1815–1855) oli veljeksistä toiseksi vanhin. Hänet vihittiin avioliittoon 1836 Alanurmon Siirilän talon torpparin Albertina Mikontyttären (s. 1813) kanssa. Vihkimisen aikoihin Juho oli räätälioppilas, mutta hän muutti pian sen jälkeen puolisonsa kotikylään Alanurmoon, jossa eleli itsellisenä lähinnä Siirilän, Yliselän ja Kaaran mailla. Albertinan ja Juhon perheeseen syntyi vain kaksi tytärtä, joista toinen kuoli pikkulapsena.

Peli-Jussi kuului maakunnan parhaisiin viulunsoittajiin. Hänen kerrotaan herättäneen soittotaidoillaan huomiota Viaporissa saakka, jossa hän oli kärsimässä vapausrangaistusta. Jussi oli näet 1837 Alanurmossa Rosendahlin talon kohdalla yhdessä parin toverinsa kanssa mukiloinut ja ryöstänyt isokyröläisen miehen, minkä takia hän ja hänen toverinsa oli tuomittu käräjillä kuolemaan. Hovioikeus muutti kuitenkin Jussin tuomion 40 pariksi raippoja ja kuuden vuoden yleiseksi työpalvelukseksi Suomenlinnassa.

Kun Jussi vähän myöhemmin osallistui Saimaan kanavan rakennustöiden kuljetuksiin, ihmeteltiin matkoilla suuresti pohjalaisen pelimannin kätevyyttä. Peli-Jussin musikaalisia taipumuksia todistaa sekin, että hän osasi hiukkasen myös säveltää. Hänen nimiinsä on laitettu häihin liittyvä sävellys Tulomarssi. Lapualla oli tapana, että häätalossa pelimannit soittivat porstuan ovenpielessä seisten tulopeliä eli tulomarssia jokaiselle saapuvalle vierasryhmälle.

Peli-Jussin Tulomarssin nuotit

Peli-Jussin Tulomarssin nuotit

Jussi näytti ainakin osaksi pystyneen elättämään perheensä musiikkiesityksillään. Niinpä hänen kerrotaan soittaneen tässä tarkoituksessa lähes kaksi viikkoa yhteen menoon. Vanhuuttaan soittajan vasemman käden sormet tosin kuivuivat koukkuun, mutta eivät soittosynnin takia, vaikka niinkin lienee joskus väitetty.

Peli-Jussin taiteellinen veri kuohahti jälleen 1851, jolloin hän syyllistyi vaimonsa pahoinpitelyyn ja paljasti lisäksi puukkonsa. Oikeus tuomitsi Jussin 20 ruplan sakkoihin, jonka hän sai korvata 17 parilla raippoja. Kun yksi pari raippoja sisälsi kolme lyöntiä, sai Erkki kärsiä niitä elinaikanaan 171 kappaletta.

Jussi ei jälkimmäisen raipparangaistuksen jälkeen enää kovin monta vuotta elänyt, sillä hän kuoli isänsä tavoin keuhkotautiin kesällä 1855. Kuolema tuli nuorella iällä eli vajaata puolta vuotta ennen 40-vuotissyntymäpäivää. Puoliso Albertina eli sen sijaan tyttärensä Maija-Kaisan seurassa vielä yli 30 vuotta. He asuivat Alanurmossa Kaaran taloon kuuluneessa Hiirenojan torpassa, jossa Albertina kuoli vuonna 1887.

 

Peli-Erkin syrjäinen elämä

Erkki Erkinpoikaa (1820–68), joka oli perheensä neljänneksi vanhin, on pidetty veljeksistä soittotaidoiltaan lahjakkaimpana, sillä hän osasi käsitellä sekä viulua että klarinettia, muut veljet vain viulua. Erkin soittamisesta ei ole säilynyt kovinkaan paljon henkilökohtaista tietoa, mutta yhdessä veljiensä kanssa hän on esiintynyt sekä häissä että muissa juhlissa.

Varsinkin nuoriso oli tähän aikaan ”hypynhaluista”, ja siksi kesäisin kokoonnuttiin jokien ja luomien silloille tanssimaan. Erkin kotikylässäkin oli yksi tällainen tanssipaikaksi sopiva eli Pökänsilta, jonka lähellä sijaitsi Heikki Kustaa Vainionpään puoliksi asumaton asuintalo. Siellä tiedetään järjestetyn luvattomia tansseja.

Erkki vihittiin ensimmäiseen avioonsa.1841 Kirkonkylän Ketolan talon Vähäluoman torpparin Heikki Heikinpojan ja tämän puolison Kaisa Juhontytär Setälän tyttären Susannan (s. 1816) kanssa. Nuoren parin onni jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä Susanna kuoli 1843 ensimmäisen lapsensa synnytykseen, samoin lapsi.

Erkki meni kuitenkin uusiin naimisiin pari vuotta myöhemmin Kaisa Kreeta Tuomaantyttären (s. 1820) kanssa, joka oli kotoisin Pitkärannan torpasta Tiistenjoen Topparista. Kun Kaisan isä Tuomas Antinpoika oli lähtöisin Paavolan Pitkänniemen torpasta, aviopuolisot saattoivat tuntea toisensa jo vanhastaan.

Kaisa Kreeta näytti olleen voimakkaasti uskonnollismielinen, sillä hän omisti hengellisen laulu- ja hartauskirjan, mikä tähän aikaan oli harvinaista torppariperheessä. Kaisa Kreetaa onkin luonnehdittu vasunuskoiseksi, ja hän lienee tutustunut tähän uskonsuuntaan jo synnyinkylässään. Pitkärannan naapurin Hautalan torpan emäntä Kreeta Antintytär, joka oli lähtöisin Kuortaneen Honkolasta, oli näet vasulainen.

Aluksi Erkki ja Kaisa-Kreeta asuivat Perälässä, mutta vuonna 1850 he perustivat Haapakosken Harrin talon maalle Lepistön torpan. Se sijaitsi Pökänkylän syrjäisimmässä kolkassa eli myöhemmän Salmisen talon takana sijaitsevan syvän rotkon tuolla puolen. Torpan rauniot on hiljattain löydetty. Lapsia oli torpan perustamisen aikoihin syntynyt kolme, ja kaikkiaan heitä näki päivänvalon yhdeksän, joista poikia oli neljä. Lapsista kaksi kuoli pikkulapsina ja kolme nuorella iällä.

Erkki Erkinpoika ehti viljellä syrjäisen torppansa maita vain noin 18 vuotta. Näistä viimeiset kahdeksan olivat ankeaa aikaa, sillä 1860-luvulla sääolot eivät suosineet maanviljelystä. Kaikkialla koetteli kato, mutta pahin oli vasta edessä. Huonot sadot huipentuivat vuosien 1866–68 nälkävuosiin, jolloin runsas kymmenesosa Suomen väestöstä menehtyi nälkään tai kulkutauteihin.

Suurista nälkävuosista ei selvinnyt Lepistönkään torpparipariskunta. Katovuosien heikentämä Erkki kuoli keuhkotautiin 23.elokuuta 1868 ja samoin menehtyi hänen kaksi tytärtään: Anna lapsuudestaan saakka poteneeseen halvaukseen sekä Maria Sofia vesipöhöön, mikä viittaa nälkiintymiseen. Kuollessaan Erkki oli vähän yli 48-vuotias.

Erkin puoliso Kaisa Kreeta eli miehensä poismenon jälkeen vielä neljännesvuosisadan ja kuoli marraskuussa 1894 keuhkokuumeeseen 73-vuotiaana. Perheen vanhin poika Matti jatkoi torpan pitoa, mutta muutti 1890 keskelle Pökänkylää Ison-Pökän perustamaan torppaan. Vanha torppa vähitellen raunioitui.

 

Peli-Jaska  – kotiympäristölleen uskollinen

Kolmas Perälän soittajaveljeksistä Jaakko (1822–93) oli avioitunut samanikäisen Sanna Juhontyttären kanssa. Sannan isä oli Haapakosken Yli-Kojolan torppari Juho Juhonpoika ja äiti Liisa Erkintytär, hänkin Kojolasta. Peli-Jaska oli soittajaveljeksistä ainoa, joka jäi loppuiäkseen asumaan Paavolaan, jonne hän perusti 1853 Kallion torpan.

Vain parin kilometrin päässä Perälästä sijainnutta torppaa lienee tavallisesti kutsuttu myös Pelijaskaksi. Kun torppa aikanaan hävisi, Paavolan talo omaksui itselleen torppansa mukaan Kallio-nimen 1900-luvun alussa. Tosin tätä nimeä oli tilapäisesti käyttänyt myös Kallion entinen isäntä Heikki Matinpoika 1830-luvulla.

Peli-Jaskaa, joka sai lisänimekseen Tomuutes, on pidetty kolmesta viulistiveljeksestä vähäisimpänä. Silti hänkin soitteli peliään ammatikseen häissä ja juhlissa. Jaakko kierteli myös kauempana soittotaitojaan esittelemässä, muun muassa Keuruulla. Täällä ylimaaksi nimitetyllä seudulla hän hankki pellavia ja leipiä perheensä elättämiseksi. Käräjillekin Jaakko lopulta joutui, sillä hän oli tullut luvatta ottaneeksi laitumelta toisen eläimen.

Jaakko Erkinpoika Perälän perheeseen syntyi neljä lasta, joista kolme kuoli pikkulapsina. Ainoa aikuiseksi kasvanut ja isännän kaimaksi ristitty Jaakko Jaakonpoika perusti oman torppansa Vanhalle paikalle Tiisijärven kylään lähelle Takamäkeä, josta hän oli hankkinut puolison. Peli-Jaska ei siten saanut torpalleen seuraajaa ainoasta pojastaan. Takamäestä Jaakko nuoremman perhe muutti lopulta Hirvijärven Kankaanpäähän.

Jaakko Erkinpoika kuoli halvaukseen 71-vuotiaana vähän ennen joulua 1893. Sanna-puolison elämä oli päättynyt aikaisemmin eli kevättalvella 1884 pistokseen yli 61-vuotiaana.  Torpparipariskunnan kuoleman jälkeen Kallion viljelykset sai haltuunsa Jaakko Kaidesojan perhe, joka hallitsi niitä kymmenkunta vuotta. Kantataloonsa Kallioon torppa palautui 1900-luvun alkuvuosina.

 

Lähteet

Arkistolähteinä Lapuan ja Ylihärmän rippikirjat 1700- ja1800-luvulta.

Kirjallisuus:

Ala-Könni, Erkki, Lapualaisesta kansanmusiikista. Vanhaa ja uutta Lapuaa. Kyrönmaa VII. Helsinki 1950.

Kallio, Reino, Talollisia ja tilattomia, Tiistenjoen Paavola ja sen tytärkylät 1554–2004. Padasjoki 2006.

Kallio, Reino, Uuden sivistyksen nousu, Etelä-Pohjanmaan historia V. Vaasa 1987.

Latvamäki, Vihtori, Paavolan Kriivari, Vanhaa ja uutta Lapuaa. Kyrönmaa VII. Helsinki 1950.

Majaniemi, Jouko, Majaniemen veljesten vaiheita Tiisjärveltä maailman turuille. Ylistaro 2012.

Julkaistu: Helemi, Lapua.fi

Mainokset
%d bloggers like this: